Siirry sisältöön
Sijaisperheen rakkaus ja rutiinit
24.10.2023 | 11:03

Elämä rikastui, kun Ristimäen perheestä tuli sijaisvanhemmuuden kautta viisilapsinen. Heli ja Ville Ristimäki harkitsivat sijaisvanhemmiksi ryhtymistä kauan.

– Pidän tavallisesta arjesta lasten kanssa ja haaveilin suuresta perheestä. Kuopuksemme oli 3-vuotias, kun ensimmäisen kerran aloimme vakavissamme miettiä, olisiko meistä sijaisperheeksi, Heli kertoo.

Ajatusta kypsyteltiin, ja vuonna 2013 Ristimäet lähtivät uusien sijaisperheiden PRIDE-valmennukseen. Saman vuoden syksyllä perhe sai tiedon perheenlisäyksestä. Ristimäille muuttaisi ei yksi tai kaksi lasta, kuten valmennuksen aikana oli ajateltu, vaan kolmen pienen sisaruksen sarja – vanhin viisivuotias, nuorin vasta 8-kuukautinen vauva.

Ristimäkien biologiset lapset Venla ja Aleksi olivat sijaislasten tullessa pieniä koululaisia.

– Tuntui jännältä, että tulisi lisää perheenjäseniä, muistelee Venla.

Aleksi muistaa vielä sen hetken, kun he ensimmäisen kerran tapasivat uudet sisaruksensa. Pienin nukkui pinnasängyssään, isommat piirtelivät.

Kuukauden valmistautuminen

Perheellä oli ennen lasten muuttoa reilu kuukausi aikaa valmistautua elämänmuutokseen. Se oli ilon ja jännittyneen odotuksen aikaa.

– Tuli myös sellainen hetkellinen hätä, miten saadaan vaatekaapit täyteen kolmelle lapselle ja miten huoneratkaisut tehdään. Kyllä sitä vain kuitenkin sai kaiken aikaan, Heli Ristimäki kertoo.

Sijaislapsille näytettiin valokuvia uudesta kodista, uusista sisaruksista ja perheen eläimistä. Kerran lapset kävivät yökylässäkin, ennen kuin he Lucian päivänä 2013 muuttivat uuteen kotiinsa.

– Kun tulimme lasten kanssa kotiin, täällä ei myrskyn vuoksi ollutkaan sähköjä. Puuhellan avulla saimme vauvalle lämmintä pepunpesuvettä. Valoa koetettiin saada taskulampuilla, sillä eihän pienten lasten kanssa voi polttaa kynttilöitä.

Kiintymyssuhde rakentui vauhdilla

Aluksi sijaislapset olivat levottomia ja epävarmoja. Aikuisen piti koko ajan olla samassa huoneessa, saatavilla. Kiintymyssuhteen rakentaminen eteni nopeasti ja intensiivisesti.

– Sijaislapset tarttuvat äitiin nopeasti. Se voi tuntua jopa tukahduttavalta, mutta on myös todella liikuttavaa olla se ihminen, jonka kautta he kokevat ja tuntevat uusia asioita, Heli sanoo.

Venlalle ja Aleksillekin tilanne oli uusi: äidin ja isän huomio oli yhtäkkiä jaettava kolmen muun kanssa, ja varsinkin vauva tarvitsi Heliä lähes ympäri vuorokauden.

– Koin mustasukkaisuutta äidin ajasta. Ja jos halusi olla yksin, joku tulikin siihen viereen häiritsemään, Venla sanoo.

– Sijaislapset halusivat jokainen äidin itselleen kokonaan, mutta myös biologiset lapset tarvitsevat äidin aikaa. Venlan ja Aleksin kanssa on onneksi voinut puhua ajatuksista, joita sijaissisaruus on herättänyt. Heillä on ollut myös etuoikeus valvoa tunnin pitempään kuin pienet. Vaikka iltavastaanotto ei enää joka päivä toteudu, se oli varsinkin alussa tärkeä juttu, Heli kertoo.

Lapset ottivat kuitenkin heti sijaislapset sisaruksikseen ja tukivat heitä omalla tavallaan.

– Leikittiin paljon heidän kanssaan, koottiin palapelejä ja sellaista, Venla kertoo.

Heliä ilahdutti seurata niitä hetkiä, kun lapset alkoivat ensimmäisiä kertoja spontaanisti tehdä jotain yhdessä, ottivat vaikka lautapelin. Pelatessa puolin ja toisin myös naljailtiin ja sitä kestettiin.

– Se oli lasten aitoa yhdessäoloa. Alun jännitteet olivat poissa ja vieraskoreus rapissut pois.

Kokemus ja rutiinit apuna

Suurperhearjen sujumista helpottivat heti alussa käyttöön otetut tiukat rutiinit. Sijaislapsille, jotka usein tulevat epävakaista oloista, ne luovat turvaa ja ennustettavuutta. Päiväkodissa työskennellyt Heli tiesi, että rutiinit helpottavat myös aikuista: päiväuniaikaan voi huokaista kahvikupin äärellä.

Hän oli sijaislasten tultua vuoden kotona. Maa- ja metsätalousyrittäjänä työskentelevä Ville pystyi myös järjestämään työnsä niin, että oli aluksi enemmän kotona, kun käsiä tarvittiin.

– Kesti noin sen vuoden, että sulauduimme perheeksi. Vuoden jälkeen sijaislapset jo kuuluivat kalustoon. He ovat ihan tasavertaisia biologisiin lapsiimme nähden.

Hyviä hetkiä ovat Helin mielestä ne, kun koko porukka viihtyy yhdessä. Metsäretket makkaranpaistoineen tai matkat huvipuistoon tai perhelomalle voivat olla sellaisia.

Ammatillinen tuki helpottaa sijaisperheen arkea

Ristimäkien elämä toimii aikataulun mukaan: päivittäisrutiinien lisäksi viiden lapsen harrastukset, lääkärikäynnit ja muut menot takaavat, että tyhjiä hetkiä ei juuri jää.

Sijaisvanhemmilla on oikeus myös lomaan. Alun hässäkässä lomapäiviä jäi pitämättä, mutta heitä muistutettiin, että vanhempien on myös levättävä. Heli ja Ville lähtevät välillä kahdestaan viikonloppureissuun, ja silloin lapsista huolehtii joko Hoivatien tutuksi tullut perhehoidon ohjaaja tai Helin äiti, joka on mummina koko katraalle.

Hoivatien työntekijä on Ristimäille tärkeä tuki, jolle voi aina soittaa, jos jokin asia tai tunne askarruttaa. Perhehoitaja voi tarvittaessa saada räätälöityä työnohjausta.

– Joskus on tullut eteen ajatus, olemmeko sittenkään riittävän hyviä tähän. Juuri siinä kohdassa Hoivatien tuki on tärkeää.

Myös ammattilaisen vetämä sijaisvanhempien vertaisryhmä on tarjonnut tukea. Venla ja Aleksikin kävivät alussa muutaman kerran sijaissisarusten ryhmässä vaihtamassa kokemuksia.

Heli tietää, että kiintymyssuhteen luominen voi jännittää etukäteen. Siihen heittäytyminen kuitenkin kannattaa.

– Joskus lapset ovat sijaisperheessä vain vähän aikaa, mutta silloinkin sijaisvanhemman antama rakkaus on tärkeää heidän elämässään.

Jos olet kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta ja PRIDE-valmennuksesta niin jätä yhteystietosi tällä sivulla olevan Sijaisperheeksi -lomakkeen kautta. Otamme sinuun yhteyttä ja kerromme lisää!