Marjut ja Pasi Nenonen ovat olleet yli 25 vuotta perhekotivanhempina Jokirinteellä Torniossa. He ovat tarjonneet perhekotiin sijoitetuille lapsille pysyvät aikuiset ja vakaan, turvallisen arjen.

– Me kuljemme sijaislasten perheitten rinnalla niin kauan kuin tilanne sen vaatii. Tavoitteena on lapsen paluu omaan kotiin mahdollisimman pian, Marjut Nenonen kiteyttää perhekotivanhemman roolin.

Ammatilliset perhekodit sijoittuvat lastensuojelussa perhehoidon ja laitoshoidon väliin. Perhekodissa edellytetään vahvempaa osaamista, joten sinne voi sijoittaa myös erityistä hoitoa tarvitsevia lapsia. Jokirinteellä on kuusi asiakaspaikkaa ja kohderyhmänä on 0–17-vuotiaat lapset. Perhekotivanhempien lisäksi perhekodissa työskentelee kaksi ohjaajaa.

Jokirinteen ohjaajien Annika Ahon ja Jonna Svennin mukaan lasten kohtaaminen ja lasten kanssa työskentely on luontevaa. Ohjaajat ovat läsnä, kun lapsi heitä tarvitsee. Ohjaajat ohjaavat ja neuvovat lapsia kaikissa arjen asioissa. Ohjaajat kuuntelevat lasten toiveet ja osallistuvat erilaisiin aktiviteetteihin yhdessä lasten kanssa.

Sijoituksen tarve lähtee yleensä lapsen ja perheen tuen tarpeesta.

– Pysyvät, läsnäolevat aikuiset ja kodinomaisuus ovat perhekodin ehdottomia valtteja. Perhekodin arjessa opetellaan toimivia käytänteitä ennakoitavassa ja säännöllisessä arjessa, Marjut Nenonen kertoo.

Sitoutuminen työhön kantaa

Marjut ja Pasi Nenosen kolme lasta ovat syntyneet perhekotivanhemmuuden aikana.

– Työ vaatii sitoutuneisuutta koko perheeltä. Myös lapset ovat sitoutuneet siihen, että he jakavat vanhempansa toisten lasten kanssa, Nenoset toteavat.

Jokirinteellä on ollut pitkiä 9–10 vuotta kestäneitä sijoituksia. Pienin taloon tullut oli viikon ikäinen vauva.

– Perhekodissa samat ihmiset ovat paikalla lasten nukkumaan mennessä ja aamulla silmät aukaistessa. Se luo pysyvyyttä ja turvaa lapsen elämään.

Perhekodissa eletään hyvin samanlaista arkea kuin missä tahansa kodissa. Lapset lähtevät aamulla kouluun ja palaavat omaan tahtiinsa iltapäivällä. Yhteiset ruokailut ja yhteiset tekemiset rytmittävät arkea. Jokainen lapsi on vuorollaan yhtenä päivänä auttamassa keittiössä ja silloin valmistetaan hänen toiveruokansa.

Vapaa-ajalla lapset kulkevat harrastuksissaan ja tapaavat kavereitaan. Sovitusti lapset voivat käydä kavereilla yökylässä puolin ja toisin.

– Sijoitukset ovat usein olleet niin pitkiä, että tunnemme lapsen kaveripiirin ja heidän vanhempansa.

Viikoittain kokoontuu perheparlamentti, jossa käydään läpi kuulumiset ja suunnitellaan tuleva viikko-ohjelma. Joka viikko kokoontuu myös ART-ryhmä, jossa lasten kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja, moraalikäsitystä ja vihan hallintaa. Lasten osallisuusryhmät Mäyrä ja Kapybara ovat käynnistyneet perhekodissa viime talven aikana. Työskentelyssä lapsi saa tietoa lastensuojelusta ja sijaishuoltoon liittyvistä asioista.

Kasvatuskumppanuutta

Perhekotivanhempien kasvatuskumppaneina toimivat sijoitettujen lasten vanhemmat. Vanhemmuutta tuetaan viikoittaisella yhteydenpidolla, Lapset puheeksi – keskustelu ja dialoginen ohjaava perhetyö -menetelmillä.

– Myös Family TIES -harjoitusmenetelmä on ollut käytössä perheissä, joissa vanhemmat ja muut sisarukset ovat olleet halukkaita auttamaan omalta osaltaan perhettään selviytymään paremmin tulevasta arjesta, Pasi Nenonen kertoo.

Perhekodin työntekijät ovat kouluttautuneet moninaisiin menetelmiin ja hallitsevat niiden käytön työssään kuten dialoginen ohjaus, Avekki, Beardsleen -perheinterventio ja vanhemmuuden roolikartta.

Jokirinteen toiminta käynnistyi Lapsi Lapissa -hankkeessa vuonna 1999. Hankkeen tavoitteena oli kehittää lastensuojelun palveluita Lapissa, jotta pohjoisen lapsille löytyisi sijaishuoltoa omasta maakunnasta. Kun sijoitetut lapset tulivat läheltä omaa kotiaan, hänen ei tarvinnut luopua omista verkostoistaan, päiväkodista, koulusta tai harrastuksista. Aluksi sijoitetut lapset tulivat paljolti Tornion ja Haaparannan alueelta, mutta nyt alue on laajentunut pohjoisemmaksi.

– Tornion alueella on hyvät mahdollisuudet toisen asteen koulutukseen, joten lapsen elämää voi suunnitella pitemmällä tähtäimellä. Sijoituspaikkaa ei tarvitse vaihtaa, kun lapsi lähtee opiskelemaan, Marjut Nenonen huomauttaa.

Jokirinne tarjoaa myös jälkihuoltoa perhekodista itsenäistyville nuorille, jotka jäävät paikkakunnalle asumaan.