Olen saanut kasvaa mummoni hellässä huomassa. Hän on hoitanut minua, kun oma äitini palasi takaisin työelämään, olen viettänyt hänen luonaan loma-aikoja ja viikonloppuja. Parhaat lapsuuden muistoni liittyvät Aaltokankaantielle, mummon pihamaalle, Singerin tasaiseen hyrinään, voipullan tuoksuun ja mummon lämpimään syliin. Mummola oli minun turvapaikkani. Hän opetti minut iloitsemaan arjen pienistä asioista, miltä tuntuu olla rakastettu ja tietysti iltarukouksen: Levolle laske Luojani, armias ole suojani…

Mummo sairastui muistisairauteen ollessaan 78-vuotias. Muistisairaus valkeni meille läheisille pikkuhiljaa. Se näkyi ongelmina pankkikortin käytössä, pyykkikasojen kertymisenä ulkovarastoon, oman hygienian laiminlyömisenä ja mielialojen vaihteluna. Mummo joutui kaupungin sairaalaan kaaduttuaan, ja kotiin ei ollut enää paluuta. Olin muuttamassa mummoa tehostetun palveluasumisen yksikköön. Kävin katsomassa mummoa, joka ei enää tunnistanut minua. Hän puhutteli minua hoitajana. Katselimme yhdessä vanhoja valokuvia, lauloimme tuttuja lauluja ja herkuttelimme. Roolimme olivat muuttuneet: olin nyt se, joka syötti, käytti vessassa, peitteli ja hyväili uneen.

Sain tiedon töihin, että mummo oli kaatunut yksikössä pyörätuolilla ja lyönyt päänsä. Pian tämän jälkeen mummolle tehtiin saattohoitopäätös. Sovimme tätini kanssa, että joku meistä läheisistä oli aina mummon luona. Viimeisen kerran, kun näin hänet elossa, kampasin hänen hiuksiaan, kerroin hänelle kuinka merkityksellinen ihminen hän on ollut minulle, ja että tulen kaipaamaan häntä. Hän ei jaksanut enää puristaa kättäni tai sanoa mitään; yksi pieni kyynel valui hänen silmäkulmastaan. Mummo kuoli seuraavana yönä.

Miksi kerron sinulle tämän tarinan? Kerron sen siksi, että meitä omaisia on satoja, tuhansia, joiden isä, äiti tai isovanhempi on vanhus, joka asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä, on kotihoidon piirissä tai pärjää vielä ilman ulkopuolista apua kotonaan. He kaikki ovat ansainneet tämän juhlaviikon. He ovat ansainneet arvokkaan vanhuuden, ja me kaikki omilla teoillamme ja asenteillamme teemme sen heille.

…. jos sijaltani en nousisi, taivaaseen ota tykösi.

Nina Hynninen
Hoivatien liiketoimintajohtaja

––––––––
Vanhustyön keskusliiton käynnistämää Vanhustenpäivää on vietetty jo vuodesta 1954 lähtien aina lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko. Tänä vuonna Vanhustenviikkoa vietetään 2.–9.10.