Sari on 58-vuotias keskisuomalainen kolmen aikuisen lapsen äiti, erityisopettaja, monessa mukana oleva vapaaehtoistyöntekijä ja Hoivatien tukiperhevanhempi. Elämä on kuljettanut Saria asumassa eri suunnilla maata ja maailmaa, mutta vuosien jälkeen hän palasi takaisin juurilleen Keski-Suomeen. Sarin lasten aikuistumisen ja itsenäistymisen myötä hänen arjestaan vapautui lisää tilaa ja aikaa tukea tarvitseville.

Yhden vanhemman tukiperheenä toimiminen vaatii vahvaa sitoutumista. Oman arjen ja tukiperhetoiminnan yhteensovittaminen, vastuut tukilapsista ja heidän toimintojensa ohjaamisesta, sekä tukisuhteen ylläpitämisestä lepäävät tällöin kaikki yhden aikuisen hartioilla.

- Sari on ihmisenä hyvin aktiivinen ja positiivisen asenteen omaava ihminen, jolle vastuun kantaminen on kuitenkin hyvin luonnollista ja luontevaa. Näin isojenkin palapelien hallitseminen on luonnistunut häneltä hyvin, Hoivatien perhehoidonohjaaja Teija Salmi kertoo.

Sydämellä lapsiperheiden ja vanhemmuuden tukena

Sarin matka tukiperheeksi alkoi aikoinaan Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) paikallistoimintaan osallistumisesta. Alkuun hän toimi maahanmuuttajaperheen tukihenkilönä. Sari kävi perheissä auttamassa ja tukemassa heidän arkeaan lastenhoitajan roolissa. Näin Sarin toive tukea enemmän ja säännöllisemmin perheiden ja lasten hyvinvointia toteutui.

- Ymmärrän, että kun tukiverkosto on suppea tai sitä ei ole, riski väsymiseen arjen keskellä on erityisen suuri. Halusin asettua kulkemaan palan matkaa perheiden vierellä. Kenenkään ei tulisi joutua kasvattamaan lasta yksin, toteaa Sari ja jatkaa:

- Tukiperhevanhemmaksi lähtiessäni halusin tukea lasten perheitä ja vanhempia sekä heidän jaksamistaan. Se onnistui avaamalla kodin ovet ja tarjoamalla käytännön apukäsiä toisinaan kuormittavaan lapsiperhearkeen.

Ensimmäiset tukilapset alkoivat käydä Sarin luona vuonna 2017. Tuolloin hänen omat lapsensa asuivat vielä kotona ja tukilasten saapuminen perheeseen oli koko perheen yhteinen asia.

Hoivatielle Sarin polku johti vuonna 2022, kun Hoivatien mainos tuli netissä vastaan ja Sari päätyi jättämään yhteydenottopyynnön Hoivatien työntekijöille.

- Ehdin jo unohtaakin yhteydenottopyynnön, kun sitten kesken työpäivän puhelin soi. Linjan toisessa päässä tervehti Hoivatien työntekijä Seinäjoelta ja sovimme työntekijän kanssa tapaamisen, mistä tutustuminen puolin ja toisin alkoi. Kerroin kokemuksistani ja ammatillisesta osaamisestani ja Hoivatien työntekijä räätälöi sen pohjalta minulle erillistä ja yksilöllistä tukiperhevalmennusta, Sari muistelee.

Palkitseva ammatillisen äidin rooli

Sari pitää tukiperhetyötä merkityksellisenä ja vaikuttavana työnä, jossa on aito mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti lapsiperheiden hyvinvointiin. Oma elämänkokemus, äitiys ja vanhemmuus, sekä erityisopettajuus muodostavat Sarin kohdalla tukiperhevanhemmuudesta aivan oman kokonaisuutensa.

- Kuvailen omaa rooliani ammatilliseksi äitiydeksi. Äidillinen lämpö ja huolenpito on luonnollisesti erilaista kuin omien lasten kanssa. Nämä kuitenkin näkyvät myös tukiperhevanhemmuudessa sylin ja halauksen tarjoamisena, mikäli lapsi sitä kaipaa ja tarvitsee. Ammatillisuus kulkee kaikessa tekemisessä mukana ja tukee erityisesti erityistarpeisten lasten kanssa toimimista. Minulle on hyvin tärkeää, että tukiperhevanhemmuus on eettisesti kestävää, laadukasta ja tavoitteellista työskentelyä, Sari sanoo.

Jotta jaksaa ja pysyy motivoituneena, täytyy tukiperhevanhemmuudesta itsekin jotain saada. Sari kertookin saaneensa vähintään saman verran, kuin mitä tukiperhevanhempana toimiminen on häneltä vaatinut. Sari on pitänyt toimintaan ja tukilapsiin sitoutumista hyvin tärkeänä tukisuhteen onnistumisen ja vaikuttavuuden vuoksi. Ainoastaan kerran kolmen vuoden aikana hän on joutunut siirtämään jo sovitun tukiviikonlopun toiseen ajankohtaan, ja joskus omia aktiviteetteja tai tapahtumia menee ohi sovitun tukiviikonlopun vuoksi.

Tukiviikonloppujen sisältö on muovautunut tukiperheessä käyvien lasten, eri persoonallisuuksien sekä hänen ja lasten välille muodostuneen suhteen näköiseksi kokonaisuudeksi. Tukiperheenä toimiminen on ollut innostavaa, ja se on tuonut paljon iloa niin perheessä käyville lapsille kuin hänelle itselleenkin.

- Pääsen näkemään lasten kasvamista ja kehitystä, olen käynyt heidän kanssaan eri aktiviteeteissa kuten esimerkiksi uimassa, retkillä, eläintarhassa, ja näyttelyissä, Sari kertoo.

Tukiperheen antaessa elämästään ja kuukaudestaan aikaa ja tilaa tukilapsille on asiallista, että toiminnasta maksetaan myös korvausta. Hoitopalkkio ei Sarin mielestä ole kuitenkaan eettisesti oikea syy lähteä tukiperhevanhemmaksi, vaan motiivin tulee löytyä pintaa syvemmältä.

Inhimillisiä, lämpimiä ja erittäin osaavia ammattilaisia

Maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta Sari on tyytyväinen Hoivatiehen yhteistyökumppanina. Työntekijävaihtuvuus on ollut hyvin vähäistä, ja sen myötä hänelle on syntynyt vahva luottamus siihen, että hänen kanssaan toimii ihminen, joka tuntee hänet ja hänen tilanteensa.

- Omalla työntekijällä on aito kiinnostus minua ja minun kuulumisiaan kohtaan. Hän on pitänyt säännöllisesti yhteyttä ja käynyt täällä puolen vuoden välein, minkä lisäksi hän on erinomaisesti tavoitettavissa aina, kun on ollut aito tarve keskustelulle. Hän on myös pitänyt napakasti ja itsevarmasti puoliani tilanteen niin vaatiessa, esimerkiksi palkkioista neuvoteltaessa. Koen, että tulen aidosti kuulluksi. Rehellisesti sanottuna, en tiedä, olisinko jaksanut vuosia näin hyvin ilman saamaani tukea, Sari pohtii.

Vuosien varrella Sari on osallistunut Hoivatien koulutuksiin ja virkistyspäiviin, jotka ovat tukeneet hänen kehittymistään tukiperheenä. Hoivatien tukiperheenä toimiminen on tuonut tukiperhevanhemmuuteen selkeää tavoitteellisuutta ja säännöllisyyttä. Tukisuhteelle on asetettu tavoitteet, joita kohti säännöllisten tukiperheviikonloppujen aikana on työskennelty.

Hoivatien tukiperheet raportoivat toteutuneiden tukiperheviikonloppujen aikaiset havainnot säännöllisesti omalle työntekijälleen.

- Säännöllinen raportointi toimii isona apuna itsereflektiossa, oman toiminnan tarkastelussa, sekä eettisesti korkeatasoisen työskentelytason ylläpitämisessä. Raportointi on tärkeä väline läpinäkyvyyden ja vaikuttavuuden arvioinnin kannalta, ja on vastuullista, että Hoivatie edellyttää raportointia tukiperheiltään, Sari toteaa ja jatkaa:

- Toisinaan on ollut jopa vaikeaa nähdä itseään niin hyvänä tukiperheenä, kuin miten työntekijä on minut nähnyt. Hän on sanoittanut ääneen vahvuuksiani ja ominaisuuksiani tavalla, joka on auttanut minua ymmärtämään ja näkemään omaa osaamistani paremmin.

Onnistumisten esiin tuominen ja vaikeistakin asioista puhuminen ovat olleet Sarille merkityksellisiä kokemuksia. Jo ensimmäinen kohtaaminen tukipalvelutyöntekijän kanssa loi pohjan luottamukselle, jonka pohjalle on yhteydenpidon myötä muodostunut ammatillinen, mentorointia tai työnohjausta muistuttava suhde.

- Omat työntekijät ovat antaneet kasvot Hoivatielle. Työntekijät ovat helposti lähestyttäviä, inhimillisiä, lämpimiä ja samalla kovia ammattilaisia, joiden kanssa on ollut poikkeuksellisen hyvä ja älyttömän ihana asioida. Kohdatuksi tulemisen lisäksi tärkeät asiat on nostettu esiin ja työskentelyssä on näkynyt myönteisyys ja vahvuuksien korostaminen. Suosittelen ehdottomasti Hoivatien tukiperheeksi lähtemistä!

Älyttömän ihana on ollut asioida myös sinun kanssasi, Sari!

__________

Me Hoivatiellä rekrytoimme ja valmennamme ympäri vuoden uusia tukiperheitä. Valmennuksiimme voi osallistua lähiryhmissä tai etänä. Jokainen tukiperheemme saa oman tukipalvelutyöntekijän, jonka tehtävä on kulkea tukiperheen rinnalla koko tukisuhteen ajan, olla tavoitettavissa, kuuntelemassa ja ohjaamassa. Tarjoamme perheillemme myös koulutusta ja virkistystoimintaa. Tukiperhetoimintaa on Hoivatien Oulun (Lappi mukaan lukien), Seinäjoen ja Turun toimipisteissä. Lisää tietoa löydät täältä.