Siirry sisältöön
Sinun muistollesi – ryhmäkodin hengenluoja on poissa
24.08.2022 | 13:02

Tulit taas uniini. Reippaana, iloisena ja nauravaisena. Mieleeni tulvahtivat yli kahdenkymmenen vuoden aikaväliin mahtuvat lukuisat muistot matkasta, jonka sain vierelläsi kulkea.

Ensikohtaamisemme muistan ikuisesti.

Testasit uutta ja kokematonta työntekijää omintakeisella ja haasteellisella tavallasi, et päästänyt minua helpolla. Halusit kokeilla, osaanko asettaa sinulle tarvitsemiasi rajoja. Vasta-alkajan mielen valtasi epävarmuus ja ahdistuskin, onko minusta tähän työhön?

Mutta myöhemmin ymmärsin, että juuri sinunkaltaiset ihmiset herättivät mielenkiintoni alaan ja opettivat minulle, kuinka rikasta työ erityisten ihmisten parissa on.

Vuosien saatossa sain kokea kanssasi hienoja hetkiä. Sait kovasti energiaa ja iloa matkoista, retkistä, ruokailuista ravintoloissa tai vaikkapa pihapuuhista. Elämän pienetkin ilot osasit kääntää suuriksi. Osasit olla aidosti kiitollinen tivolireissusta, uintiretkestä tai vaikkapa kahdenkeskisestä juttutuokiosta.

Osasit nauttia elämästä.

Pienet kauneusunet aamiaisen ja lounaan välillä toivat puhtia viikonloppupäiviisi ja usein iltaisin kääriydyit huopaan seuraamaan televisiosta lempiohjelmiasi. Harrastuksiksesi nimesit mm. kampaajalla ja erilaisissa kosmetologin hoidoissa käymisen.

Kohteliaisuutesi oli omaa luokkaansa.

Olit aina valmis jakamaan muille saamiasi herkkuja. Iloinen ja vilpitön tervehdyksesi aina töihin tullessa auttoi myös minua jaksamaan työn vaativaa taakkaa. Muistit aina kysyä kuulumisia pidemmän poissaolon jälkeen, ja hellyttävää oli huomata, kuinka opit elämän varrella halaamaan aidosti toista ihmistä. Sukulaisuussuhteitasi vaalit rakkaudella, ja asukaskavereihisi suhtauduit ystävällisesti.

Elämänasenteesi tarttui meihin muihinkin.

Omalla persoonallisella tyylilläsi loit elämään sanontoja ja letkautuksia, joita edelleenkin käytämme yhteisössäsi.

Sairastuit vakavasti, mutta optimistisuutesi jatkui loppuun saakka. Haaveilit paluusta työpaikallesi ja työkavereidesi pariin. Aika ei vain ollut enää puolellasi.

Lähtösi hetki oli yhtä ainutkertainen kuin sinäkin. Taivas pudotti räntää ja yhtäaikaisesti aurinko levitti yllemme kirkkaan ja lämpimän valon.

Tiina Huittinen

Kirjoittaja toimii palveluvastaavana Työ- ja päivätoiminnassa Hietasaaressa Oulussa.