Viime vuosina on puhuttu paljon lastensuojelun sijaishuollon vaativamman tason palveluista – osittain ohittaen keskustelussa perustason palvelut. Perusyksiköt ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä kuin aiemminkin ja niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin kestävä ratkaisu, tietävät jututtamamme Hoivatien ammattilaiset.
"Koin tilanteeni todella vaikeaksi. Takanani oli pitkä osastokierre, enkä ollut saanut suoritettua opintoja pitkään aikaan. Sosiaalinen elämäni oli hyvin rajoittunutta tai oikeastaan sitä ei ollut. Myös itsetuhoisuus oli tuolloin merkittävä ongelma."
Näin koruttomasti kuvailee Essi* elämäänsä hänen saapuessaan Hoivatien Aurora Kempeleen asukkaaksi joitakin vuosia sitten. Vaikka Essi sanoo tuolloista tilannettaan vaikeaksi, Aurora on sijaishuollon perusyksikkö. Eikö Essi olisi siis kannattanut sijoittaa erityis- tai vaativan tason yksikköön?
– Kaiken avain on oikea apu oikeaan aikaan annettuna. Kun lapsi saa hänelle riittävän tuen ennen kuin tilanne pääsee liian pitkälle, hän ei usein tarvitsekaan vaativamman tason palveluita. Myös Essin kohdalla oli näin, kertoo Hoivatien lastensuojelun sijaishuollon palvelujohtaja Riitta Rämö ja jatkaa:
– Kysymys kuitenkin paljastaa asian, mikä usein näkyy tämän päivän yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Eli minkä?
– Perustason yksikköjä tarvitaan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta keskusteluissa se on jotenkin unohtunut ja vähän polarisoitunutkin suhteessa raskaampiin palveluihin. Vaativamman tason tarpeet ovat ymmärrettävästi paljon esillä, mutta kumpiakin tarvitaan, kummallakin on oma roolinsa. Laadukkaat perusyksiköt usein mahdollistavat myös sen, etteivät nuoret myöhemmin tarvitse vaativan tason palveluita. Silloin nämä palvelut vastaavasti ruuhkautuvat vähemmän.
Onnistunut perustason sijoitus on siis hyvä sijoitus, sekä inhimillisellä että taloudellisella tasolla. Onnistumiset eivät kuitenkaan synny sattumalta.
Kaikkien lasten olisi parasta kasvaa omassa kodissaan omien vanhempiensa kanssa, näinhän se on. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Silloin tulisi löytää kullekin lapselle paras mahdollinen vaihtoehto.
– Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi saa tarvitsemansa tuen, niin sitä paremmin häntä pystytään auttamaan kevyemmin, tapahtui se sitten vaikka perhehoidossa tai perusyksikössä, Riitta Rämö sanoo.
Oikeaan aikaan saatu oikeantasoinen tuki kantaa kauas, mutta kummankin määrittelyssä ollaan paljon vartijoina. Hoivatien Aurora-perusyksiköiden palveluvastaavat tuntevat niin onnistuneiden sijoitusten edellytykset kuin haasteetkin. Heille kaikenlaiset sijoitukset kuuluvat osaksi koulutusta ja ammattitaitoa.
– Meille tulee aika usein esimerkiksi kiireellisiä sijoituksia. Ei ole outoa ollenkaan, että otetaan vaikka yölliseen aikaan uusi nuori sosiaalipäivystyksen tuomana vastaan, kertoo Ossi Leviäkangas Oulun Aurora Havulasta.
– Näihin tilanteisiin vastaaminen on yksi tärkeä osaamisalueemme. Sosiaalipuolen työntekijät tietävät, että mahdollisten vapaiden paikkojemme tilanteen voi tarkistaa Socfinderista ja että meille voi soittaa vaikka keskellä yötä. Meillä on valmiudet reagoida lyhyelläkin varoitusajalla ja paljon kokemusta siitä, kuinka tällaisissa tilanteissa toimitaan, jatkavat Päivi Kurtti Aurora Kempeleestä ja Maarit Salmi Aurora Oulusta.
Silloin rauhoitetaan ensin tilanne ja kartoitetaan nuoren vointi, jota seurataan tiiviisti koko yö.
– Mutta oli taustalla mikä kriisi tahansa, tärkeintä on antaa tulokkaalle lämmin vastaanotto. Kertoa, että hän on nyt turvallisessa paikassa, missä halutaan vain hänen parastaan. Aamulla sitten alamme tarkemmin selvittää, mitä on tapahtunut ja missä mennään.
Samalla alkaa se arvioiva työ, jota yksiköissä tehdään koko ajan lapsen hyvinvoinnin seuraamiseksi. Ammatillisuuteen kuuluu tarvittaessa huomata sekin, jos nuori ei ole oikeassa paikassa vaan vaatii jotakin enemmän.
– Tehtävämme on tuottaa myös sosiaalipuolelle tietoa lapsen tilanteesta ja tämän perheen tuen tarpeesta. Olla viranomaisten tukena, jotta he pystyvät paremmin tekemään päätöksiä nuoren jatkosta. Me olemme sen nuoren kanssa niin paljon, että saamme tosi hyvän kokonaiskuvan hänen voinnistaan ja tilanteestaan ihan arjen lomassa, Päivi, Maarit ja Ossi sanovat.
Myös nuorisopsykiatrian ja muun terveydenhuollon kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä, jotta nuori saa mahdolliset tarvitsemansa terveyspalvelut sijaishuollon aikana.
Arki, se ihan tavallinen arki korostuu perusyksiköissä muutenkin. Se kuulostaa ehkä vähemmän dramaattiselta ja no, arkisemmalta, kuin vaativa hoito toimenpiteineen, mutta se on usein juuri se tekijä, mikä rakentaa pitkäkestoista muutosta parhaiten. Niin myös Aurora-perusyksiköissä.
Selkeä päiväjärjestys, turvalliset säännöt, arjen toimet ruoanlaitosta siivoamiseen, koulunkäynti, ihmissuhteet. Monilta sijoitetuilta nuorilta nämä kaikki ovat olleet kateissa.
– Perusyksikköihin tulevilla nuorilla on usein erilaisia mielenterveyden haasteita, kuten masennusta, ahdistusta ja traumoja, neuropsykiatria diagnooseja, ehkä myös päihteiden kanssa ongelmia. Kotona saattaa olla vanhemmilta voimat loppu tai muita omia haasteita, perhetilanteet ovat voineet muuttua ja joissakin tapauksissa on koettu tai nähty myös väkivaltaa.
Tämä kaikki saattaa sitten ilmetä koulunkäynnin tai -käymättömyyden vaikeutena.
– Se on miltei aina oire jostakin, harva lintsaa muuten vaan. Kun nuori tulee meille, alamme heti selvitellä sitä, mitkä ovat ne taustatekijät, joiden vuoksi hän ei halua mennä kouluun. Teemme myös tiivistä yhteistyötä koulun kanssa. Mahdollisesti käymme viemässä nuoren kouluun ensimmäisinä päivinä, kertovat Maarit ja Päivi.
– Tämä kaikki on hidas prosessi. Ei ole taikasauvaa, jota heilauttamalla kaikki ratkeaa ja lapsi on huomenna koulussa. Täytyy ymmärtää, että lapsi on voinut oppia toimintamallinsa vuosien aikana, ei se malli muutu hetkessä. Se vie aikaa, Ossi painottaa.
Aikaa vie myös luottamuksen rakentaminen, joka on pohjana myös turvalliselle arjelle.
– Se lähtee ihan pienistä asioista. Alkaen siitä, että muistamme antaa positiivista palautetta aktiivisesti. Että jos se lapsi menee kouluun muttei pystykään olemaan siellä kuin vaikkapa tunnin, kehumme ja kannustamme siitä tunnista, emme nalkuta. Rakennamme luottamusta, miettii Maarit.
Perustason yksiköissä on vähemmän työntekijöitä kuin erityis- ja vaativalla tasolla, mikä koetaan positiivisena seikkana.
– Kyllä minä ainakin uskon, että näin syntyy nuoriin henkilökohtaisempi suhde, kun aina samat ihmiset hoitavat heidän asioitaan. Meillä on työporukassa tiivis ja hyvä henki, minkä nuoret voivat nähdä, kuvailee Ossi.
Dialoginen työote ja voimavarakeskeinen työskentely ovat oivia työvälineitä.
– Ne toimivat, kun me työntekijät olemme aidosti läsnä, annamme aikaa, kuuntelemme ja opimme tuntemaan nuoren – olemme turvallisia rinnallakulkijoita. Tavallaan etsitään yhdessä sitä lapsen hyvyyttä ja ominta minää, joka hänen sisällään on kykyineen ja vahvuuksineen. Haluamme saada sen todellisen minän esiin ja herättää motivaation siihen, että elämästä voi tehdä muunkinlaista kuin mitä se on nyt ollut. Jokainen lapsi on niin paljon enemmän kuin hänen ongelmansa!
Hoivatien sijaishuollon perusyksiköiden tavoitteena on olla kodinomainen kasvuympäristö, jossa nikkaroidaan nuorelle arjen perusta, koulunkäynti kuntoon, luottamuksellinen suhde henkilökuntaan sekä sitoutuminen asetettuihin rajoihin.
– Toisin sanoen olla turvallinen paikka, jossa nuori voi elää mahdollisimmin tavallista nuoruutta tehden kaikkea, mitä nuoruuteen kuuluu. Tavallinen uhma ja tietynlainen sääntöjen testauskin on ymmärrettävä osa murrosvuosia, Riitta Rämö hymyilee.
3X10D-elämäntilannemittarilla Hoivatien perusyksiköiden nuorilta saadut arviot omasta hyvinvoinnistaan kertovat, että oikeilla raiteilla ollaan. Tuloksista mainittakoon esimerkiksi kysymyksen "Tunnen oloni turvalliseksi" saama keskiarvo 9, "Yksikön työntekijöillä on minulle aikaa" arvo 8.9 sekä "Luotan asioitani käsitteleviin aikuisiin" tulos 8.15. Hienoja lukuja kaikki.
Tavalliseen nuoruuteen kuuluvat myös vanhemmat. Heidän kanssaan perusyksiköissä tehdään tiivistä yhteistyötä alusta alkaen ja tuetaan heitä ihan koko sijoituksen ajan. Niin lasten kuin vanhempienkin kanssa opetellaan myös sitä, kuinka turvallisen arjen struktuurit saadaan myöhemmin toimimaan myös kotona. Perimmäinen tavoitehan on aina se, että lapsi pääsisi palaamaan kotiinsa.
– Käytämme Lapset puheeksi -menetelmää, teemme kotiharjoitteluja ja annamme keinoja, jotta sitten tultaisiin toimeen kotona ja saataisiin arki rullaamaan sielläkin. Useimmiten se rullaakin. On ihanaa myös saada vanhemmilta palautetta, että olemme paljon enemmän perheyhteisö kuin lastensuojelun yksikkö, miettivät Maarit, Ossi ja Päivi.
Monen perusyksikössä asuneen nuoren laitostie onkin pysähtynyt Auroraan. Suurin osa heistä palaa omaan kotiinsa tai täysi-ikäistyttyään jatkaa itsenäiseen elämään.
Niin myös Essi, Auroran entinen asukas, jonka kommentti myös aloitti tämän jutun. Kuinka hän näkee näin jälkikäteen aikansa Aurorassa?
"Ohjaajista muodostuva tukiverkosto oli minulle todella tärkeä. Heidän tarjoama keskusteluapunsa ja yhteinen tekeminen ohjasivat ajatuksia positiivisempaan suuntaan ja tarjosivat tukea vaikeina hetkinä. Ohjaajien kanssa ja Auroran aikana käydyssä terapiassa opin käsittelemään ja hallitsemaan omia tunteita ja vahingollisia ajatuksia. Sain myös apua haitallisten toimintatapojen, kuten itsetuhoisuuden, kontrollointiin ja käsittelyyn. Erityisen tärkeänä saavutuksena koen sen, että sain suoritettua opintoni loppuun.
Turvallinen ympäristö opetti myös sosiaalisia taitoja ja tuki kaverisuhteiden muodostumista talossa. Yhteiset hetket muiden nuorten ja ohjaajien kanssa, kuten laskettelureissu Rukalle tai porukalla pelatut lautapelit, palautuvat erityisen kivoina muistoina mieleen!"
*) Essin nimi on muutettu
Täytä lomake, otamme sinuun pian yhteyttä.