Tunteiden merkityksestä työelämässä on alettu puhua yhä enemmän ja tunnetaidoille on ryhdytty antamaan yhä enemmän merkitystä yhtenä tärkeän työelämänvalmiutena. Tunteet ovat tulleet yhä enemmän osaksi organisaatiota ja organisaation prosesseja.  

Johtamisen viitekehykseksi on Hoivatiellä valittu positiivinen johtaminen. Positiivisen johtamisen organisaatio rakentuu vuorovaikutukselle, keskinäiselle arvostukselle ja myötätunnolle. Se on henkilökuntaa osallistavaa ja välittävää, ja myös työntekijöiden tunteet saavat tilaa ja tulevat huomioiduksi.

Positiivisen johtamisen -koulutuksessa olemme miettineet omia luonteenvahvuuksiamme, luontaisia taipumuksiamme ja tunnekotiamme. Olemme siis menneet vahvasti sisimpäämme ja miettineet, ketä olemme ja mistä olemme tulleet.  Oman tunnekodin löytäminen on tärkeää, sillä on helpompi johtaa omia tunteitaan, kun tietää mistä ne nousevat!

Olen oppinut ymmärtämään omia tunnereaktioitani ja toimintaani esimerkiksi stressitilanteessa, mutta samalla myös kollegojen tavat ovat tulleet ymmärrettävämmiksi. Kun toisella menee niin sanotusti tunteisiin, on helpompi esihenkilönä ymmärtää työntekijöiden reaktio, kun tietää hänelle luontaiset tavat reagoida vaikkapa stressiin. 

Tällainen toiminta vaatii luottamusta tiimin jäsenten ja työparien välillä. Vaatii rohkeutta sanoa ääneen, että olen surullinen, vihainen tai että nyt meni ihon alle. Vaikkakin nämä ovat täysin ymmärrettäviä tunteita, kun esimerkiksi sosiaalityöntekijä kohtaa ihmisiä haastavissa elämäntilanteissa. Tuntuu kuitenkin, että on sallitumpaa jakaa ilon ja onnen kokemuksia, kuin haastavia tunteita. Ettei vaan kukaan sano sinun olevan liian tunteellinen, liiaksi tunteella käyvä.

Hannele Forsberg (2006) on tuonut esille, että hallitun ammattilaisen kasvattamisella on pitkä historia työelämässä. Hänen tutkimuksensa kohteena olleissa organisaatioissa sosiaalityöntekijät viittasivat toistuvasti hallittua työntekijää kuvaaviin ilmauksiin kuvatessaan ammattilaista. Tämä analyysi normitti sitä, mitä on sallittua tuntea ja mikä ei. Ammattilaisuuskäsityksen painopisteenä on työntekijän neutraalisuus ja järkiperäisyys, joka sulkee tunteet työelämän ulkopuolelle.   

Mutta onko meillä ihmisillä sellaista nappia, mistä painetaan pois tunteet, kun astumme työpaikan ovesta sisään?  Väitän, että olemme työntekijöinä samalla tapaa tuntevia kuin asiakkaammekin.  

Minulle positiivisen johtamisen koulutus on ollut erittäin hyvä ja helpottava kokemus. Vihdoin on annettu lupa olla tunteva työntekijä ja tunteva esihenkilö. Tunteiden näyttäminen ei olekaan heikkoutta tai epäammatillista, vaan ne tekevät työntekijästä inhimillisen. Uskon, että asiakkaidenkin on helpompi kohdata tunteva työntekijä kuin hyvin neutraali virkamies. 

Lastensuojelun työntekijät kohtaavat monenlaisia tunteita arkityössään. Työntekijän keskeiseksi tehtäväksi tulee omien tunteiden johtaminen.  Tärkeä kysymys esihenkilötyössä on, miten kykenen ottamaan vastaan työntekijän tunteita ja miten johdan omia tunteitani. 

Ihminen on kokonaisuus. Jos tunteita patoaa liiaksi sisälle, on vaara kyynistymiselle. Ihmisten tunnetila näkyy meissä, vaikka kuinka yrittäisimme niitä peittää tai pidättää. Se näkyy ilmeissä, eleissä ja kehon kielessä. 

Olisin tarvinnut tietoa tunteista ja tunteiden vastaanottamisen vaikutuksesta jo urani alkuvaiheessa. Silloin tunnekokemuksista puhuttiin hyvin vähän ja minua ohjattiin enemmän neutraalin asiantuntijatyön suuntaan. Mielestäni työntekijä tarvitsee jo uran alkuvaiheessa välineitä ja keinoja käsitellä tunteitaan ja omia reaktioitaan. Työskentelin nuorena lastensuojelulaitoksessa ja otin vastaa nuorten ja perheiden tunteita. Piti monta kertaa ihan fyysisesti ravistella pois tunteita itsestäni ja erotella, mitkä ovat minun tunteeni ja mitkä asiakkaan, jotka ovat siirtyneet vuorovaikutustilanteessa minuun. Tein sen ihan konkreettisesti ravistelemalla itseäni. Tämä menetelmä on edelleen työkalupakissani.

Tällä hetkellä uskallan sanoa ääneen, että on ihanaa olla tunteva sosiaalityöntekijä ja esihenkilö. Useimmiten tunteet ovat hallinnassa, mutta joskus vaan on inhimillistä, että menee tunteisiin. 

Riitta Rämö toimii Hoivatien Perhehoidon palvelupäällikkönä.

-----

Forsberg, H. 2006. Tunteet työssä - esimerkkinä sosiaalityönä tehtävä ihmissuhdetyö. Teoksessa Määttä. K. Tunteet ja tunteiden tulkit. Helsinki.