Susanna Pohjanvälke työskentelee Hoivatien Vesperkodin palveluvastaavana Oulussa. Vesperkoti on ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen yksikkö, jossa asuu 48 asukasta, kaikki omissa asunnoissaan. Ikääntyneet saavat elää toimintakykyä tukevaa, asiakkaan toiveet ja tarpeet huomioivaa elämää. Henkilökunta on monimuotoista, ja työntekijät tulevat useista eri koulutus- ja kulttuuritaustoista.

– Meillä on Vesperkodissa hyvä yhdessä tekemisen meininki. Meiltä löytyy geronomi, sairaanhoitajia, lähihoitajia, hoiva-avustajia, opiskelijoita ja vapaaehtoistoimijoita. Joukosta löytyy ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä, jotka tuovat mukanaan uutta työnteon kulttuuria. Koen työntekijöiden monimuotoisen kulttuuritaustan suurena rikkautena, Pohjanvälke kertoo.  

Pohjanvälke on peruskoulutukseltaan sisätautikirurginen sairaanhoitaja. Hän on suorittanut kaksi esimiestutkintoa sekä Diakin järjestämän moniammatillisen perhetyön erikoistumisopinnot.

– Pyrin kouluttautumaan säännöllisin väliajoin. Vieläkin minulla olisi pieni hinku opintojen pariin – en vain ole vielä päässyt täysin selvyyteen, mitä ne voisivat pitää sisällään, Pohjanvälke nauraa.

"Hoida vanhusta niin kuin haluaisit itseäsi hoidettavan"

Suurimman osan tähänastisesta työurastaan Pohjanvälke on tehnyt kehitysvammaistyön puolella esimiestehtävissä. Osittain vanhustyön pariin hänet siivitti vuosien takainen sisäinen lupaus.

– Pian valmistumisen jälkeen sain hoitaa sairastunutta mummoani, joka loppujen lopuksi nukkui pois käsivarsillani. Silloin tein sisäisen lupauksen, että vielä joskus tulen tekemään tätä työtä. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin olen täyttänyt tuon itselle tekemäni lupauksen.

Työskentelyn ohjenuorana Pohjanvälke pitää lausahdusta ”hoida vanhusta niin kuin haluaisit itseäsi hoidettavan”. Hän pyrkii liikkumaan mahdollisimman paljon vanhusten ja hoitajien keskellä, ja vaihtamaan kuulumisia asukkaiden kanssa. Hoitajan ja ikääntyneen välinen kommunikaatio perustuu aitoihin kohtaamisiin, läsnäoloon sekä kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen.

– Tärkeää on kohdata ihminen omana itsenään. Lähdetään reippaasti jutustelemaan, eikä haittaa, vaikka keskustelulla ei olisi selkeää päämäärää. Annetaan asiakkaalle tilaa ja kuunnellaan aidosti. Palkitsevaa on nähdä palo asiakkaan silmissä, kun hän saa puhua itselleen merkityksellisistä asioista.

Pohjanvälke painottaa, että ikääntyneiden kanssa on tärkeää keskustella, kuten ”aikuinen aikuiselle”.

– En pidä siitä, kun sanotaan, että vanhuudessa taannutaan lapsen tasolle. Me emme ole lapsia kuin kerran elämässämme. Vanhustyö perustuu kunnioitukseen ja arvostukseen.

Vesperkodissa on tarkoitus hoitaa ikääntyneet elinkaarensa loppuun saakka. Palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat siis tärkeä osa työnkuvaa ja lähellä myös Pohjanvälkkeen sydäntä.

– Tässä työssä ollaan läsnä elinkaaren viime metreillä. Henkilökohtaisesti palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat minulle älyttömän rakkaita. Asukkailla on selkeät omat toiveet ja heille on luvattu, että saavat sitten ajan koittaessa nukkua täällä pois.

Rakkaus työhön näkyy arjessa

Pohjanvälke kokee, että tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä vaikuttaa työssäjaksamiseen ratkaisevasti. Vapaa-ajalla hän hiihtää, marjastaa, leipoo ja tekee käsitöitä.

– Rakastan liikkua luonnossa. Kaiken kaikkiaan rentoutumiskeinoni ovat hyvin maanläheisiä. Viikonloppuna lataudun ja rentoudun niin, että olen maanantaina valmiina aloittamaan uuden viikon levänneenä ja hyvinvoivana.

Pohjanvälkkeelle työ on rakasta. Hän painottaa työnkuvassaan eteenkin arkisten asioiden merkitystä.

– On tärkeää, että pystyy seisomaan sanojensa takana. Arjessa on paljon hyviä ja tärkeitä asioita, joiden kunnioittamiseen työskentely perustuu.

Työn avulla Pohjanvälke kertoo löytäneensä itsestään uusia puolia. Hyvä työyhteisö ja intohimo työtä kohtaan kantavat työarjessa eteenpäin.

– Kun arvostaa omaa työtä, niin oppii arvostamaan myös toisen tekemää työnjälkeä. Me puhallamme täällä Vesperkodissa yhteen hiileen – yksin tätä työtä ei voi tehdä. Ja mikä tärkeintä, kaikilla meillä on sama tavoite: asukkaiden arvokas ja yksilöä kunnioittava vanhuus.