Muhoksella sijaitseva Rantakoti on koti ympärivuorokautista palveluasumista tarvitseville ikääntyville kehitysvammaisille. Rantakoti on rakennettu vuonna 2007 ja yhdeksän asukasta kahdestatoista ovat asuneet Rantakodissa sen valmistumisesta saakka.

– Ja loputkin kahdestatoista ovat asuneet meillä vuosia. Ennen Rantakodin valmistumista asukkaat asuivat toisessa meidän yksiköistä eli heistä on muodostunut tiivis porukka vuosikymmenten aikana, kertoo Rantakodin palveluvastaava Tiia Laukka.

– Asukkaat ovat toisilleen kuin toinen perhe. On kai tämä myös ohjaajille kuin toinen perhe, ohjaajat Marja Hepo-oja ja Sirpa Karppinen naurahtavat.

Viime vuonna Rantakodissa juhlittiin kahdet 70-vuotis juhlat, tänä vuonna on yhdet ja ensi vuonna yhdet. Viisikymppisiä piisaa myös.

– Meidän vanhin asukas on nyt 71-vuotias. Asukkaat kyllä tietävät, minkä ikäisiä ovat ja puhuttelevat itseään sen mukaan muun muassa vanhaksi ukoksi, Laukka hymyilee.

Osa Rantakodin asukkaista on tullut Nuorten Ystävien palveluihin jo 60-luvulla. (Nuorten Ystävät ry on toinen Hoivatien omistajista. Nuorten Ystävien ja ODL:n palveluliiketoiminnot sulautuivat alkuvuodesta 2022 Hoivatieksi.)

– Asukkaita on tullut meille 60-, 70- ja 80-luvuilla. Asukkaista kymmenen on asunut samoissa yksiköissä vuodesta toiseen eli he tuntevat toisensa ja ovat tottuneet asumaan samassa kodissa. Meillä on myös työntekijöitä, jotka ovat työskennelleet samojen tuttujen asukkaiden kanssa vuosikymmeniä. Kun kysytään, ketkä ovat asukkaan läheisiä, he sanovat aina toiset asukkaat ja työntekijät nimeltä. Asukkaat sanovat olevansa toistensa parhaita kavereita, Laukka kertoo.

– Jos joku asukkaista on pois yksiköstä, toiset heti kysyvät ”missä se on?”, ”millo se tullee takasi?” sekä ikävöivät toistensa perään, Hepo-oja sanoo.

Töitä ja yhteistä tekemistä

Rantakoti sijaitsee rauhallisella asuinalueella lähellä palveluja. Asukkaiden toimintakyky on hyvä ja sitä myös ylläpidetään tekemällä yhdessä arjen askareita. Ohjauksen ja tuen tavoitteena on asukkaan kokonaisvaltainen hyvinvointi ja elämänhallinta siten, että jokaisen asukkaan elämäntyyli ja tavat tulevat huomioiduiksi.

Rantakodin vapaa-ajan suunnittelu ja toteutus tehdään yhdessä asukkaiden kanssa. Tärkeitä ovat toiveruokasunnuntait ja kesällä grillaaminen. Yhteisen tekemisen päivä on myös asukkaiden toiveista lähtöisin. Monipuolisuutta ja vaihtelua yhteisön arkeen tuo aktiivinen osallistuminen retkille ja erilaisiin tapahtumiin. Asukkailla on myös mahdollisuus käydä päivätoiminnassa. 

– Entisaikaan meidän ”vanhat miehet” ovat olleet töissä puutarhalla ja naiset pesulassa, mutta nyt he käyvät päivätoiminnassa, vaikka suurin osa onkin eläkeiässä. Se on heille hirvittävän tärkeää; ajatus siitä, että lähtevät töihin ja että saavat rahaa. Se on tärkeää, koska kaikki ihmiset lähtevät aina töihin, Laukka pohtii.

Tilanteessa, jossa asukkaalta on vähennetty syystä tai toisesta töitä, se on vaatinut vuoden sopeutumisen. Työn tekeminen on tärkeää toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta. Niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Työn tekeminen tekee elämästä merkityksellistä ja lisää osallisuutta.

– Asukkaat näkevät päivätoiminnassa muidenkin yksiköiden asukkaita, jotka ovat heidän pitkäaikaisia ystäviään. Päivätoiminta on sosiaalista ja struktuuri, Laukka sanoo.

Asukkaita tuetaan kaikissa päivittäisissä toiminnoissa, osallisuudessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Asukkaat ulkoilevat paljon itsenäisesti ja heillä on omat kulkulätkät kulkemista varten, jos he haluavat esimerkiksi käydä kaupassa.

– Meidän asukkailla käytännön asiat sujuvat hyvin. Onkin hyvä pohtia, mitä kaikkea se on vaatinut, että asukkaan tilanne on hyvä. Täytyy antaa painoarvoa sille, miten asukas itse sanoittaa omat asiansa. Kaikilla pitää olla siihen sama oikeus, Laukka pohtii.

Itsemääräämisoikeuden lisäksi pysyvä henkilökunta ja yksikön muut asukkaat ovat rantakotilaisten hyvinvoinnin selittäviä tekijöitä. Tietyt selkeät rutiinit tuovat turvaa ja niiden hyöty kehitysvammaiselle riippumatta iästä ovat merkittävät.

– Meillä ei ole Rantakodissa minkäänlaisia rajoitustoimenpiteitä, koska niitä ei tarvita. Arki muodostuu turvallisista rutiineista, pitkästä iästä, ohjauksesta ja läsnäolosta, ohjaajista, jotka ovat valmiita yrittämään, yhdessä tekemisestä, Laukka sanoo ja jatkaa:

– Meidän tarkoitus on, että tämä on turvallinen loppuelämän koti kaikille. Kehitysvammaisille on erityisen tärkeää pysyvyys ja tuttuus. Esimerkiksi keskiviikkona ja lauantaina saunotaan, koska se on ollut aina tapana. Jos pysyvyys ja tutut rutiinit otettaisiin meidän asukkailta pois, myös turvallisuuden tunne häviäisi. Kehitysvammaisen kyky ja kapasiteetti käsitellä asioita on erilainen ja taantumista tulee pienemmistäkin muutoksista. Käytöshäiriöt ja lääkitykset lisääntyisivät heti, jos asukkaan elämässä tapahtuisi iso muutos kuten esimerkiksi fyysisen ympäristön tai arjessa olevien ihmisten vaihtuminen.

Rantakodin arjen sujumisen salaisuus onkin asioiden ja toimintatapojen sopiminen yhdessä ja niiden läpikäyminen. Asukkaan kanssa puhutaan ja häntä kuunnellaan. Jos uusia käytäntöjä tulee, on niihin helppo sopeutua, kun kaikki muu arjessa on tuttua: on tuttu koti, työntekijät joiden ohjaustyyli toimii, tutut asukaskaverit, tuttu päivätoiminta. Tutut ja pitkäaikaiset ohjaajat auttavat muutoksien käsittelyssä arjessa.

– Meidän asukkaat itse sanoittavat sitä, että ”tämä on minun koti” ja ”turvallinen ja lämminki”. Kaikilla ei ole läheisiä suhteita sukulaisiin tai sukulaisia ei välttämättä ole. Useampi Rantakodin asukkaista käy vanhempiensa luona säännöllisesti, mutta heillä on aina kiire takaisin Rantakotiin, Laukka kertoo.

Arki Rantakodissa siis rullaa, mutta pyöreitä juhlivia asukkaita piisaa.

– Me juhlitaan pyöreitä syömällä kakkua tai makkaraperunat, jos asiakas niin päättää. Joskus asukas haluaa leipoa itse, mutta muuten kakku tilataan. Joskus asukas haluaa kutsua sukulaisia ja kavereita juhlimaan, sekin onnistuu, Laukka hymyilee.