Metsäretki tai koiran kohtaaminen voi olla paljon muutakin kuin mukava hetki arjessa. Hoivatiellä luontoa ja eläimiä hyödynnetään ammatillisessa työskentelyssä suunnitelmallisesti asiakkaan yksilöllisten tavoitteiden tukena.

”Onpa mukavaa, että teillä käy koira!” on varsin positiivinen ja kiva palaute. Usein sen antaja ei kuitenkaan taida aavistaa, että kommentti jää auttamatta vähän puolitiehen.

Eläinavusteisia menetelmiä työssään vuosikausia hyödyntänyt Hoivatien Kuopion avopalvelujen aluepäällikkö Mirva Korhonen toivoisi ihmisten näkevän, mitä kaikkea hienoa koiran tai muun eläimen suunnitelmallinen läsnäolo ammatillisessa työskentelyssä voi mahdollistaa. Samaa pohtii Green Care -koulutuksen käynyt Hoivatien Turun avopalvelujen erityisohjaaja Hanna Majabacka.

– Luonnon hyvinvointivaikutuksista puhutaan nykyisin paljon, mutta välillä tuntuu unohtuvan, ettei pelkkä metsäpolulla käveleminen automaattisesti helpota ihmisen ongelmia tai rakenna luontoyhteyttä. Jos oikeasti halutaan niitä hyvinvointivaikutuksia, tarvitaan enemmän kuin pelkkä siirtyminen luontoympäristöön, Hanna tiivistää.

Ammatillisessa luonto- ja eläinavusteisessa työskentelyssä olennaista onkin se, että toiminnalla on tarkoitus.

Ihminen kuuluu luontoon

Green Care on luontolähtöistä toimintaa, jossa erilaisia luontoympäristöjä ja eläimiä hyödynnetään hyvinvoinnin tukemisessa. Sosiaali- ja terveysalalla puhutaan usein luontohoivasta, jossa luonnon tarjoamia mahdollisuuksia tuodaan osaksi tavoitteellista, pitkäjänteistä kuntoutus- ja terapiatyötä.

Hanna on hyödyntänyt Green Care -osaamistaan sekä aiemmissa töissään järjestöpuolella että nykyisessä pestissään Hoivatien avopalveluissa. Käytännössä toiminta voi tarkoittaa metsässä kävelemistä, aistien tietoista käyttämistä luonnossa tai luontoelementtien tuomista sisätiloihin kädentaitojen ja kuvien avulla.

– Itse näen Green Caren tosi laajasti. Minua viehättää esimerkiksi siihen liittyvä ekopsykologinen taustateoria, jonka mukaan ihmisellä on erityinen luontosuhde ja hän kuuluu luontoon. Toisaalta Green Care voi liittyä siihenkin, että jos tehdään hankintoja, tehdään ne ekologisesti mahdollisimman kestävällä ja vastuullisella tavalla.

Ratkaisevaa ei Hannan mielestä ole toiminnan näyttävyys.

– Usein luontolähtöinen asiakastyöskentely on parhaimmillaan hyvinkin arkista tekemistä. Ei tarvita mitään ihmeellisiä ohjelmanumeroita tai kokemuksellista ilotulitusta, vaan voidaan pysähtyä kuuntelemaan lintujen ääniä, tarkkailla ympäristöä ja huomata, miltä ulkoilu tuntuu omassa kehossa. Kaikki aistit voi ottaa käyttöön, tunnustella, haistella ja maistellakin, jos se on turvallista, Hanna kertoo.

Tärkeä osa työskentelyä on myös kokemuksen käsittely jälkikäteen.

– Pohdimme yhdessä, mitä kaikkea siellä luonnossa huomasi. Mikä tuntui hyvältä, mikä vähemmän kivalta? Tämä auttaa asiakasta sanoittamaan kokemuksiaan ja löytämään niistä itselleen merkityksellisiä asioita. Siitä jää vahva muistijälki eikä sellainen, että käytiin muuten vaan palloilemassa jossain puistikossa, Hanna hymyilee.

Ympäristö ja tekeminen valitaan aina asiakkaan mukaan. Yhdelle metsä tarjoaa rauhaa ja turvaa, toiselle sopiva paikka voi olla puisto keskellä kaupunkia. Joku voi kammoksua ötököitä tai kokea suomalaisen metsän jopa pelottavaksi.

– Sekin on ammatillista osaamista, ettei oleteta kaikkien rakastavan luontoa. Minähän tykkään itse mennä rämpimään syvimmälle metsään, mutta se ei suinkaan ole kaikille hyvinvointikokemus, Hanna muistuttaa.

Keinot valitaan asiakkaan mukaan

Luontolähtöisen työskentelyn merkitys näkyy erityisen hyvin silloin, kun asiakkaan arki on kaventunut ja tavallisetkin asiat tuntuvat vaikeilta. Luontoon lähtemisestä voi tulla keino harjoitella kodin ulkopuolelle menemistä.

– Minulla on ollut sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaana esimerkiksi ihminen, jonka mielenterveyden haasteet tekivät liikkumisesta ajoittain vaikeaa. Hän toivoi tapaamisia luonnossa tai rauhallisemmissa julkisissa tiloissa kaupungilla, Hanna kertoo.

Aluksi jo bussimatka saattoi olla niin haastava, että suunnitelmia piti mukauttaa. Välillä kuljettiin yksityisautolla tai etsittiin kävellen saavutettava kohde. Luonnossa vietetty aika jätti kuitenkin yleensä myönteisen kokemuksen, vaikka matkalla olisi ollut ahdistustakin. Onnistuminen vahvisti asiakkaan itseluottamusta.

Luontoelementtejä voidaan tuoda myös niiden ihmisten luo, joiden on vaikea päästä ulos.

– Silloin voi hyödyntää esimerkiksi luontokuvakortteja tai videomateriaalia. Kokemus ei ole sama kuin luonnossa oleminen, mutta luontoyhteys voi olla läsnä silloinkin, kun ulos lähteminen ei ole mahdollista.

Uransa aikana Hanna on nähnyt myös, miten eläimet ja luontoon liittyvä tekeminen voivat auttaa ihmistä löytämään kiinnostuksenkohteita ja vahvistamaan uskoa omiin mahdollisuuksiinsa.

Erään asiakkaan kanssa Hanna hoiti toisinaan koiranpentuaan ja käytti pennun tarpeita keskustelun avaamiseen asiakkaan omasta hyvinvoinnista. Koira tarvitsee säännöllisesti ruokaa, lepoa, liikuntaa ja huolenpitoa. Entä ihminen itse, voisiko hänkin ansaita samanlaista huolenpitoa?

– Keskustelu johti syvällisiin pohdintoihin siitä, saako itsestään pitää huolta ja onko oman hoivan arvoinen. Siitä se lähti.

Myöhemmin asiakas halusi viedä edesmenneen lemmikkinsä tarvikkeita paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Lopulta hän ilmoittautui myös vapaaehtoistyöhön.

– Minun tehtäväni oli lähinnä vain mahdollistaa sitä, että tilanne lähtee etenemään, hän kuvailee.

Koira ei ilku eikä tuomitse

Eläinavusteisessa työskentelyssä sama suunnitelmallisuuden periaate toteutuu eläimen kautta. Mirva Korhonen on työskennellyt eläinavusteisten menetelmien parissa pitkään ja kouluttautunut myös eläintenkouluttajaksi. Hänen oma eläinavusteisessa toiminnassa mukana ollut koiransa on jo eläköitynyt, mutta vuosien varrella Mirva on nähnyt, miten koira voi tukea asiakkaan ja työntekijän välistä vuorovaikutusta.

– Eläimen mukanaololle asetetaan aina tavoite. Se voi liittyä esimerkiksi vuorovaikutukseen, luottamuksen rakentamiseen, rauhoittumiseen tai arjen toimintakykyyn. Jos asiakkaan on vaikea lähteä kotoaan tai sosiaaliset tilanteet jännittävät, koiran kanssa on turvallista harjoitella, Mirva pohtii.

– Eläinhän on aina oma itsensä. Se on ehkä se tärkein asia. Koira ei arvostele ihmistä eikä vaadi tätä tilille mistään.

Koiran läsnäolo voi vähentää häpeää ja epäonnistumisen pelkoa, jotka usein jarruttavat hankalilta tuntuvien asioiden kohtaamista. Esimerkiksi lukemisen kanssa kamppailevasta lapsesta voi tuntua helpommalta lukea koiralle kuin ihmisille. Koiran kanssa ei tarvitse nolostua.

Mirva muistaa myös asiakkaan, jonka raha-asiat olivat ajautuneet pahaan solmuun. Laskut ja viralliset kirjeet olivat jääneet avaamatta, eikä niihin tarttuminen oikein onnistunut. Kun tapaamisiin tuli mukaan koira, kauan kammoksutun asian hoitamiseen oli helpompi ryhtyä.

– Kirjeitä alettiin avata yksi kerrallaan. Koira istua nökötti välissämme ja seurasi tapahtumaa tarkasti. Välillä se saattoi tökkäistä kuonolla kannustavasti, Mirva muistelee.

Työskentely vaati useita tapaamisia, mutta lopulta asiakas sai raha-asiansa hallintaan ilman ulkopuolista apua. Koira ei tietenkään ratkaissut raha-asioita asiakkaan puolesta, mutta sen läsnäolo auttoi luomaan niin turvallisen tilanteen, että asiakas pystyi tarttumaan vaikeaan tehtävään.

Mirvasta työntekijän tehtävä on myös auttaa asiakasta huomaamaan onnistumisensa ja koiran reaktiot niihin. Hän voi esimerkiksi pysähtyä pohtimaan asiakkaan kanssa, miten hienosti tämä selvisi hankalalta tuntuneesta tilanteesta tai miten koirakin näyttää nauttivan yhteisestä kävelyretkestä.

– Tavoitteena ei ole jäädä riippuvaiseksi koiran läsnäolosta, vaan vahvistaa asiakkaan luottamusta siihen, että hän pystyy toimimaan itse.

Eläinavusteinen työskentely tukee varsin monenlaisten arjen taitojen ja rutiinien harjoittelua. Joskus eläin saattaa jopa auttaa ihmisiä löytämään toisensa. Mirva muistelee nuoria, jotka kokoontuivat yhteisöllisen asumisyksikön lattialle silittelemään hänen koiranpentuaan.

– Koira tarjosi mahdollisuuden sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun ja luontevan syyn olla samassa tilassa.

Manteli vauvan ja vanhemman apuna

Hoivatien Helsingin ensikodilla koira-avusteinen työskentely on osa vauvaperhekuntoutusta, mikä saattaa aluksi kuulostaa yllättävältä. Terapiakoira Manteli on työskennellyt yksikössä yli neljä vuotta yhdessä ohjaajansa, asiakkuusvastaava ja vauvaperhetyönohjaaja Sini Backmanin kanssa. He muodostavat tarmokkaan työparin, joka osallistuu yksilö- ja ryhmätyöskentelyyn sekä ensikodin tavalliseen arkeen.

Vauvaperheiden kanssa työskentelyssä erityisen tärkeää on vanhemman ja vauvan välisen kiintymyssuhteen vahvistaminen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen.

– Vauva voi tutustua Manteliin seuraamalla sen tekemisiä, tunnustelemalla turkkia ja ihmettelemällä koiraa yhdessä vanhemman kanssa. Samalla työntekijä auttaa vanhempaa pysähtymään vauvan kokemuksen äärelle. Yhdessä pohditaan, miltä koiran turkki mahtaa vauvasta tuntua, mitäköhän tämä ajattelee ja miten hän reagoi uuteen tilanteeseen.

Koiraa voidaan myös hoivata yhdessä. Vanhempi ja lapsi voivat esimerkiksi antaa Mantelille vettä tai harjata sen turkkia. Tällaiset pienet tilanteet tarjoavat mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen ja vauvan viestien havainnointiin ja oppimiseen.

– Vauvat ovat yleensä kiinnostuneita Mantelista. Joskus kohtaaminen voi toki aluksi myös hämmentää. Silloin koiraa tarkkaillaan kauempaa ja edetään vauvan reaktioiden mukaan. Myös vanhemman tunteet ja mahdolliset pelot huomioidaan.

Koira voi auttaa myös silloin, kun asiakkaan on vaikea rauhoittua. Silittäminen, turkin tunnusteleminen ja koiran lämpöön keskittyminen voivat auttaa palaamaan tähän hetkeen. Koiran käyttäytymisen sanoittaminen on puolestaan oiva keino avata keskustelua tunteista.

Sinin mukaan asiakkaat ovat kertoneet Mantelin olleen tärkeä tuki erilaisissa kuntoutumisprosesseissa. Koira ei syyllistä eikä vaadi selityksiä, ja sen läheisyys voi auttaa käsittelemään kiperämpiäkin asioita.

– Koira voi tuoda vaativaankin tilanteeseen turvaa, iloa ja huumoria sekä tarjota luonnollisen väylän yhteyden rakentamiseen, Sini kuvailee.

Ammattitaito näkyy myös rajoissa

Työskentelyn tavoitteet eivät ole kiveen hakattuja. Ne voivat muuttua asiakkaan edistymisen myötä nopeastikin.

– Jos asiakas ryhtyy esimerkiksi koiran kanssa ulkoilun myötä lähtemään itsekin säännöllisesti ulos, alkuperäinen tavoite alkaa olla täyttynyt. Silloin on ilo miettiä, mikä olisi seuraava askel, Mirva sanoo.

Menetelmää ei siis käytetä loputtomiin vain siksi, että se on aiemmin toiminut, vaan sen hyötyä ja sopivuutta arvioidaan alati asiakkaan tilanteen mukaan.

Samat periaatteet koskevat luontoavusteista työtä. Työntekijä arvioi, millainen ympäristö sopii asiakkaalle ja mitä siellä on tarkoitus tehdä. Toisinaan luonto voi tuntua turvattomalta, kuormittavalta tai vaikeasti saavutettavalta. Suunnitelmaa on osattava mukauttaa, jos tilanne ei etene odotetusti ja meneekin vähän enemmän metsään kuin oli tarkoitus.

Eläinavusteinen työskentely ei myöskään sovi kaikille samalla tavalla. Asiakas voi pelätä koiria, olla allerginen tai kokea eläimen läsnäolon epämiellyttäväksi. Asiakkaan omat toiveet ja tarpeet ratkaisevat. Ketään ei raahata metsään tai eläimen luo vastoin tahtoaan.

Ammatillisuuteen kuuluu myös eläimen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Mirvan mukaan eläinavusteisen toiminnan koulutuskäytännöt vaihtelevat, ja hän toivoisi alalle vielä selkeämpiä rakenteita.

– Ei myöskään riitä, että koira on kiltti. Eläimen täytyy soveltua tehtävään, ja sen käyttäytymistä on osattava tulkita. Myös tilan turvallisuus ja asiakkaiden mahdolliset rajoitteet pitää selvittää, samoin se, että eläimen tuomiseen työympäristöön on esihenkilön lupa.

Sini ja Manteli ovat käyneet Suomen Terapiakoirakoulun koulutuksen, jossa painotettiin koiran ja ohjaajan yhteistyötä, koiran yksilöllisyyden ja reaktioiden havainnointia sekä hyvinvointia ja terveyttä. Koulutukseen kuului myös soveltuvuuden arviointia, työharjoittelua ja kirjallisia tehtäviä.

Mantelin jaksamisesta huolehditaan tarkasti.

– Manteli työskentelee kaksi tai kolme kertaa viikossa, enintään tunnin kerrallaan. Sillä on käytössään oma peti ja mahdollisuus levätä, ja työpäivien jälkeen sille varataan rauhallista palautumisaikaa. Työpäivän aikana Manteli pääsee myös ulkoilemaan ja palautumaan sosiaalisesta työskentelystä.

Edistysaskelien tunnistaminen on tärkeää

Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien avulla saadut yksittäiset onnistumiset saattavat ulkopuolisesta näyttää joskus pieniltä. Asiakkaalle ne voivat kuitenkin olla suuria harppauksia kohti itsenäisempää elämää ja parempaa vointia.

– Näiden muutosten tunnistaminen on tosi tärkeää. Se edellyttää asiakkaan tilanteen tuntemista, havaintojen kirjaamista ja tavoitteiden säännöllistä arviointia.

Työskentelyn havaintoja kirjataan päivittäismerkintöihin ja asiakkaan toteuttamissuunnitelmaan. Vaikutuksia voidaan tarkastella myös Hoivatiellä käytössä olevalla palautetietoisella FIT-menetelmällä, jossa asiakkaan antamaa palautetta hyödynnetään työskentelyn ohjaamisessa ja kehittämisessä.

Hanna, Mirva ja Sini pohtivat, voisiko luonto- ja eläinavusteisten menetelmien suunnitelmallisen käytön hyötyjä tehdä vielä nykyistä näkyvämmiksi.

– Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien hyvinvointivaikutuksista, kuten verenpaineen alenemisesta, stressihormonien määrän vähenemisestä tai mielialan kohenemisesta, puhutaan nykyisin jo melko paljon. Se on tosi hieno homma. Mutta yleisellä tasolla puhuminen ei riitä, jos halutaan osoittaa, miten menetelmä palvelee yksittäisen asiakkaan kuntoutumista.

Luonto tai eläin eivät tietenkään tee kuntoutumista asiakkaan puolesta. Ammatillisessa työskentelyssä ne voivat kuitenkin avata asiakkaalle toisenlaisen tien kohti tavoitteita, jotka muuten ovat vaikeita saavuttaa, sekä auttaa ottamaan ne tärkeät ensimmäiset askeleet.