Kun Silja Kropsu vastaa Teams-puheluun Tampereelta, on hän juuri aloittanut toisen vuoden lääketieteen opinnot. Kesätyö Oulun Vesperkodissa on kuitenkin edelleen tuoreena mielessä.

Silja työskenteli hoiva-avustajana Vesperkodissa kymmenen viikkoa. Työ sisälsi niin asukkaiden avustamista ruokailuissa kuin puhtaanapidon tehtäviä, mutta kaikkein merkityksellisintä olivat ihmiset.

– Halusin nimenomaan ikääntyneiden yksikköön. Olen aina viihtynyt vanhusten seurassa, ja omat isovanhempani olivat minulle hyvin tärkeitä, Silja kertoo.

Päiviin mahtui lukemattomia kohtaamisia, keskusteluja ja yhteisiä hetkiä, jotka jättivät jäljen myös häneen itseensä.

– Asukkaiden kanssa vietetyt hetket olivat merkityksellisiä. Jutustelimme paljon.

Pienistä hetkistä syntyy suuria muistoja

Vesperkodin palveluvastaava Susanna Pohjanvälke ajattelee, että Siljan avoimuus ja omalla persoonalla työskentely olivat avaimia onnistuneeseen kesätyökokemukseen.

– Silja lähti mukaan kaikkeen, mitä ehdotin. Usein hyvin lyhyelläkin varoitusajalla. Saatettiin esimerkiksi keksiä nauttia jäätelöt ja kahvit ulkona kesäpäivästä nauttien. Silja ehti keittää kahvit ja järjestää asiat pihalla, kun minä hain jäätelöt kaupasta, Susanna nauraa.

Kesään mahtui myös yhteisiä karaokehetkiä, joita toinen kesätyöntekijä oli mukana järjestämässä.

– Asukkaat olivat täysillä mukana. Sellaisissa hetkissä tuli välillä kylmät väreet ja jopa kyynel silmäkulmaan. Ne olivat todella kauniita hetkiä, Silja muistelee.

Hänen mukaansa Vesperkodissa oppi näkemään, miten paljon iloa voi löytyä tavallisista asioista.

– Nautittiin kesäpäivästä ja yhdessäolosta. Huomasin, kuinka pienistä asioista voidaan löytää iloa ja miten tärkeää on olla aidosti läsnä hetkessä.

Susanna on samaa mieltä.

– Kun kuuta ei saada taivaalta, täytyy osata löytää ne tärkeät hetket arjesta. Niistä syntyy elämänlaatua.

Vaikka Siljalla oli jo vuosien kokemus siivoustyöstä, toi kesä Vesperkodissa mukanaan paljon uutta.

– Oli hienoa nähdä läheltä hoitajien työtä ja ymmärtää, mitä kaikkea he käytännössä tekevät asukkaiden hyväksi joka päivä.

Lääketieteen opiskelijalle kokemus oli arvokas myös tulevaisuutta ajatellen.

– Lääkärinä kohtaa aina ikäihmisiä tavalla tai toisella. Tämä työ auttoi ymmärtämään heidän arkeaan ja tarpeitaan paremmin.

Samalla Silja huomasi katsovansa omaa elämäänsä uudesta näkökulmasta.

– Aloin arvostaa enemmän sellaisia asioita, joita pitää helposti itsestäänselvyyksinä. Sitä, että pystyy syömään itse, liikkumaan tai vaikka pyöräilemään. Jokapäiväiset asiat saivat uuden merkityksen.

Hyvä perehdytys loi turvallisen alun

Kesätyö alkoi perusteellisella perehdytyksellä, joka teki uuden työn oppimisesta sujuvaa.

– Seurasin aluksi kokeneempia hoiva-avustajia, ja he selittivät kaiken rauhallisesti. Kun tuli kysyttävää, aina sai apua. Pääsin nopeasti mukaan työhön ja tunsin oloni tervetulleeksi.

Työ antoi paljon muutakin kuin vain käytännön taitoja. Vesperkodin työyhteisö teki Siljaan suuren vaikutuksen.

– Kaikista näkyi, että asukas on aina toiminnan keskiössä. Työtä tehtiin aidosti asukkaiden parhaaksi. Vaikka hoitajilla varmasti välillä oli kiire, ilmapiiri tuntui rauhalliselta ja kiireettömältä.

Erityisesti monikulttuurinen työyhteisö jäi mieleen.

– Juttelin paljon työkavereideni kanssa ja opin valtavasti eri kulttuureista. Jo kahvihuonekeskusteluista sai uusia näkökulmia.

Susannan mukaan Vesperkodissa työskentelee tällä hetkellä ihmisiä kymmenestä eri kansallisuudesta.

– Meillä on paljon opittavaa toisiltamme. Monimuotoisuus on työyhteisömme vahvuus.

Kokemus, joka kulkee mukana tulevaisuuteen

Kesän jälkeen Silja huomaa suhtautuvansa ikääntyneiden kohtaamiseen entistä luontevammin.

– En enää säikähdä huonokuntoisen ihmisen kohtaamista. Voin mennä juttelemaan ja olla läsnä aivan tavallisesti. Se on tärkeä taito tulevaa ammattiani ajatellen.

Samalla ymmärrys koko hoitotyötä kohtaan on kasvanut.

– Opin, kuinka tärkeä rooli jokaisella työntekijällä on asukkaan hoidossa ja hyvinvoinnissa.

Kesä jättikin niin myönteisen jäljen, että Silja on jo kysellyt mahdollisuuksia palata Vesperkotiin myös tulevaisuudessa.

Susanna ei ole yllättynyt.

– Silja tuli meille avoimin mielin hakemaan kokemusta, ei vain lääketieteen opiskelijana vaan omana itsenään. Hän oli aidosti ja pyyteettömästi läsnä ihmisille, ja siksi hän myös sai tästä kesästä niin paljon mukaansa.

Ehkä juuri siinä piilee onnistuneen kesätyökokemuksen salaisuus: parhaimmillaan työ ei ainoastaan kartuta osaamista, vaan jättää sydämeen jotain sellaista, joka kulkee mukana pitkälle tulevaisuuteen.