- Koulut jäivät kesken ja olin massiivisesti ylipainoinen. Asuin Kemissä ja elin työttömänä aikalailla 34-vuotiaaksi asti, Henri kertoo rauhallisesti.

Ensimmäisen kerran ammatillista kuntoutusta haettiin, kun Henri oli parikymppinen eli noin 18 vuotta sitten. Hakemus hylättiin, koska sen nähtiin olevan liian aikaista elämäntilanteeseen nähden. Henri pääsi kuitenkin työkokeiluun varastoalalle ja seuraavina vuosina Henri osallistui kuntouttavaan työtoimintaan työpajalla ja työkokeiluihin muun muassa baarimikkona, pintakäsittelijänä, nuorisotalolla sekä varasto- ja kuljetusalalla. Kymmenen vuoden aikana Henri aloitti useampia opintoja, mutta opinnot keskeytyivät aina syystä tai toisesta. Aikuiskoulutus kiinteistöalalla keskeytyi lääkärinlausunnolla, kun Henrille ei saatu sopivia työvaatteita. Muut alat keskeytyivät motivaation puutteen ja masennusoireilun vuoksi.

Toistuvat epäonnistumiset söivät itsetuntoa ja Henri koki huonommuuden tunnetta siitä, että ei suoriutunut asioista samalla tavalla kuin muut. Mikään ala ei kiinnostanut. Henri päätyi jäämään viideksi vuodeksi kotiin, kunnes yllättäen selvisi, että sairaalassakin on mahdollista työskennellä varastotehtävissä. Ensimmäistä kertaa vuosiin Henristä tuntui, että oma juttu löytyi. Henri oli itse yhteydessä sairaalan logistiikkapuolen esihenkilöön ja 2021 hän pääsi työkokeiluun sairaalan kuljetusmieheksi. Työkokeilusta seurasi kesätyö, joka oli Henrin elämän ensimmäinen palkkatyö.

- Tykkäsin työstä. Huomasin, että pystyin tekemään työtä, kun aikaisemmin masentuneena en siihen pystynyt. Kesän jälkeen työt kuitenkin loppui eikä jatkoja ollut luvassa.

Henri muutti Kempeleeseen.

- Löysin hellun, Henri nauraa ja jatkaa:

- Hain heti töitä Oysin sairaalakuljetuksesta, koska työ tuntui tutulta. Töitä ei kuitenkaan löytynyt, joten menin Kempeleen työkkäriin, josta ehdotettiin ammatillista kuntoutusta.

Elämä Kempeleessä lähti hiljalleen muuttumaan ja vuonna 2023 Henri ohjautui työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen työvoimatoimiston kautta. Kuntoutuksen toteuttajaksi valikoitui Hoivatien työelämäpalveluiden Resiina.

- Henrillä oli useita keskeytyneitä opintoja ja työkokeiluja. Pettymykset ja epäonnistumisen kokemukset olivat alkaneet muovata Henrin ajatusta itsestä. Kierre oli alkanut jo nuorena, elinpiiri kapeni ja aika kului kotona, pohtii Hoivatien työelämäpalveluiden työhönvalmentaja Johanna Huikari.

- Tuntui, että ollaan Johannan kanssa tunnettu aina. Puhuttiin alusta saakka asioista rehellisesti; mitä niitä häpeilemäänkään. Päätin, että kuntoutuksen lopussa minulla on oppisopimuspaikka. Se oli se oma ja kantava päätös, Henri pohtii.

Työskentelyssä auttoi Henrin avoimuus.

- Henriä uskalsi heti haastaa kohtaamaan omia ajatuksia ja ennakkokäsityksiä. Että onko ne tosia vai omia ajatuksia. Henri oli valmis sellaiseen työskentelyyn ja helpotti yhteistyötä, kun päästiin juurisyihin käsiksi, Johanna kiittelee.

Henrin ajattelutapa alkoi muuttua. Päällimmäiseksi tuli halu ottaa vastuuta ja päästä oman elämän herraksi.

- En ollut halunnut olla työtön tahallaan, mutta pelkäsin, että en jaksa tehdä työtä. Kun huomasin että pystynkin, pikkuhiljaa ajatus muuttui, Henri sanoo.

Kuntoutuksen alussa voimakehätyöskentelyn avulla kartoitettiin eri alojen ja mielenkiinnon kohteita. Kärkeen nousivat autoala ja myynti.

- Se on ollut haaveena pikkupojasta asti, mutta en koskaan uskaltanut ajatella, että se olisi mahdollista. Ihmiskontaktit olivat haastavia.

Kuntoutuksen aikana Henri löysi itselleen työkokeilupaikan autokorjaamosta.

- Möin niille hellun auton. Alettiin puhua ja siitä se lähti, Henri nauraa.

Muutaman kuukauden kuluttua Henri sai puhelinsoiton samasta autokorjaamosta: ”Tuutko meille töihin?”

- Henri sai paikan sosiaalisten taitojensa ansiosta. Hän myi omalla persoonalla itsensä sisään. Vaikka alkukartoitusvaiheessa toki yhdessä pohdittiin ja soiteltiin työpaikkoja, ovat oma aktiivisuus ja persoona olleet ratkaisevia tekijöitä, Johanna jatkaa.

Viiden kuukauden työkokeilun jälkeen työkokeilupaikasta aukeni myös oppisopimuspaikka viime kesänä. Oppisopimuksen kestoksi sovittiin kaksi vuotta. Seuranta-asiakkuus Resiinassa kuitenkin jatkuu vielä puoli vuotta kuntoutuksen päättymisen jälkeen.

- Henri on omalla tekemisellään osoittanut, mitä osaa ja työtehtävät ovat muotoutuneet sen mukaan. Ratkaisevia tekijöitä ovat olleet oma aktiivisuus ja persoona sekä rohkeus mennä ja markkinoida itseä. Henri on helposti lähestyttävä ja on tuonut uusia asiakkuuksia firmalle omalla persoonallaan, Johanna toteaa.

Kuntoutuksen aikana pohdittiin myös oppimiseen liittyviä asioita. Myyntityö kiinnosti Henriä, mutta mieleen hiipi pelko, kannattaako yrittää, jos ei opikaan. Johanna kannusti Henriä vaihtamaan ajatuksen siihen, että entäpä jos kaikki meneekin hyvin. Suurin oppi onkin ollut se, että uskaltaa tehdä ja tarvittaessa kysyä neuvoa.

- Olen itse opetellut paljon esimerkiksi erilaisia ohjelmistoja. Oikeastaan kaikki pelot ovat osoittautuneet turhiksi. Sitä ei aina hoksaa itse, vaan jonkun pitää olla vieressä sanomassa se, Henri miettii.

- Tuo on sitä haastamista, kun joku toinen sanoittaa asioita esimerkiksi toteamalla, että minun korvaan tuo kuulostaa siltä, että se on suojakeino, Johanna sanoo.

Henri viihtyy oppisopimuspaikassaan. Ihmetystä herättääkin kaverit, jotka vaihtavat usein työpaikkaa.

- En näe syytä, miksi minun pitäisi lähteä ikinä tuosta pois. Tulen pomon kanssa hyvin toimeen. Työssä on sopivasti haastetta ja pitää olla hyvin perillä asioista. Mukava työpaikka, työ ja työkaverit ja työaika on arkisin 8-16, Henri sanoo ja jatkaa:

- Sanoisin sellaiselle, joka on vastaavassa tilanteessa, että uskalla yrittää. Mene vain puhumaan työhommista, niin että tulee luontevasti keskustelua. Pelot luultavasti haihtuu aika nopeasti.

- Kun mietin Henrin polkua, lämmittää sydäntä, että sen, mitä on ollut menneisyydessä, ei tarvitse määritellä tätä päivää. Vaikka on ollut hankalaa ja keskeytyksiä, aina on mahdollista muuttaa omaa suuntaa, Johanna toteaa.

--------------------

Resiina oli KELAn työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta (TEAK). Palvelu on päättynyt.