Varpun verkostotapaamiset on pidetty metsäretkellä ja luistelukentällä. Seuraavalla tapaamisella on tarkoitus kokoontua Varpun asioiden äärelle laavulle makkaranpaistoon.

Varpu (nimi muutettu) asuu Tampereella Hoivatien Vuoreksen tukiasunnossa. Verkostopalavereita pidetään yleensä 2–3 kuukauden välein riippuen siitä, mikä Varpun tilanne on. Yleensä asialistalla on asiakkaan tuen tarve, talousasiat, asuminen ja muut asiakkaan arkeen liittyvät asiat

– Meillä on mun oman kuntoutusohjaaja-Tiinan kanssa ollut kuntoutuksessa mukana luonto, koska se on mun turvapaikka. Usein meidän omatkin juttuhetket on pidetty luontopolulla, koska se on mulle ehdottomasti helpoin tapa, etenkin silloin, kun pitää puhua herkistä asioista, Varpu kertoo.

Tuli idea, miksei myös verkostopalaveri voitaisi pitää ulkona. Ensimmäinen luontopalaveri onnistui yli odotusten. Palaverin asialista käytiin läpi ja lopuksi istahdettiin syömään eväät. Kaikki asiat tuli hoidettua.

Pitkospuilla kuljettiin peräjälkeen, eikä tarvinnut tuijottaa toisen silmiin toimistopöydän takana. Luonto ja liike auttoivat keskittymään asiaan, ahdistus hälveni ja mieli rauhoittui. Vanhaan ei ole enää palattu, vaan seuraava palaveri pidettiin Sorsapuiston luistelukentällä luistellen.

Ankara sisäinen kriitikko

Varpun verkostopalavereihin osallistuu Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijä, kuntoutusohjaaja Hoivatien avopalveluista ja sairaanhoitaja.

– Kun olo on ahdistunut, en pysty palaverissa puhumaan asioista, joista minun pitäisi sanoa. Jos keskittyminen menee sisäisen ahdistuksen pidättelyyn, mieli jarruttaa, enkä saa sanotuksi mitään. Mun sisäinen kriitikkoni on niin ankara, että vain harvoin koen onnistuneeni. Ulkona luistellessa asiat luistivat niin paljon paremmin ja sain itselleni onnistumisen kokemuksen, kun pystyin ilmaisemaan itseäni ja asiat sanottua. Pystyin saamaan itsestäni ulos sen mitä toivoin, ja kaikki asiat saatiin hoidettua ja puhuttua.

Sosiaalityössä on normaali asetelma, että asiakas tavataan toimistolla. Sosiaalityöntekijä Vesa Hänninen Tampereen kaupungilta on omassa työssään pyrkinyt rikkomaan asetelmaa, ja tapaamispaikkaa mietitään asiakkaan lähtökohdista.

– Ensisijainen asia on lujittaa luottamussuhdetta asiakkaaseen, jotta hän voi helpommin kertoa asioistaan. Palaveripaikka pitää valita asiakkaan tarpeen mukaan.

Tapaaminen toimiston ulkopuolella myös tasa-arvoistaa suhdetta, ollaan ikään kuin ei-kenenkään maalla. Ainoa asia, johon tulee kiinnittää erityistä huomiota, on asiakkaan yksityisyyden suojan toteutuminen.

– Asiakkaat saattavat pystyä helpommin keskustelemaan asioistaan, kun ei ole valmiiksi käsikirjoitettua tapaamisen kaavaa. Keskustelu alkaa muistuttaa epävirallista keskustelua, joka soljuu ja rönsyilee ja saamme asiakkaasta erilaista tietoa.

Asiakkaan kohtaamispaikkoja ei tarvitse luokitella oikeisiin tai vääriin. Hänninen muistuttaa, että asiakaslähtöisesti toimiva ammattilainen järjestää olosuhteet ja mukauttaa työtä niin, että tapaaminen on asiakkaalle mahdollinen. Jos asiakkaalle on helpompi tulla puistoon, asiat hoituvat sielläkin.

Uuteen normaaliin

– Olen niin kiitollinen siitä, miten innokkaasti mun hoitopiiri on lähtenyt mukaan kokeiluun. Se merkitsee minulle kuntoutujana tosi paljon. Tulee hyvä mieli, kun kaikilla oli hymy suussa. Ennen pelkäsin, miten selviän palaverista, mutta siitä tulikin tilanne, joka kannattelee mua ja antaa energiaa koko viikkoon, Varpu sanoo.

Kuntoutusohjaaja Tiina Aho Hoivatien Tampereen avopalveluista muistuttaa, että kokouksiin ei mene sen enempää aikaa, pikemminkin niin päin, että käsiteltävät asiat tulee hoidettua nopeammin.

– Keskittyminen on tiivistä, kun ei ole tietokonetta, kännykkää ei edes kynää ja paperia ja ollaan kiireettä läsnä yhteisessä tilanteessa, Aho sanoo.

Kun asiakas saa itse määritellä tilanteen, he kokevat tulleensa paremmin kohdatuiksi ja kuulluiksi.

– Se on tosi merkityksellistä asiakassuhteen kannalta, Hänninen toteaa.

Myös Varpu on kokenut, että hän on tullut kuulluksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi omana itsenään.

– Mulle on tosi tärkeää tuoda esiin, miten merkittävää näiden ihmisten apu mulle on ja miten kiitollinen olen siitä, että he ovat pystyneet muokkautumaan mun tarpeisiin ja helpottaneet kuntoutumista. Olen oikeasti onnekas, että mulla on näin mahtava hoitotiimi ja minusta tuntuu, että olen edennyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Kun tiimiläiset tuntevat toisensa, se auttaa mua kuntoutujana tosi paljon.

Aho muistuttaa, että asiakkaiden tarpeet ovat aina yksilöllisiä. Jokaisen työntekijän on kuitenkin hyvä välillä ravistella omia toimintatapojaan ja pysähtyä tarkasti kuuntelemaan asiakkaan tarpeita.

– Dialoginen ohjaus on avannut ymmärryksen polkua sillä tavalla, että kuuntelemalla asiakasta löydetään oikeat kuntoutumisen polut. Myös me työntekijät opimme ja saamme uutta ymmärrystä.

----

Vesa Hänninen toimii sosiaalityöntekijänä Tampereen kaupungin aikuissosiaalityössä ja on mukana Tampereen kaupungin ja Kelan Kela-SoKu -hankkeessa, jonka tarkoituksena on hyödyntää liikkuvamman, monipaikkaisen sosiaalityön menetelmiä asiakastyössä.