Siirry sisältöön
Tavallisen elämän koukuttama
15.08.2022 | 11:33

Maistiaiset tavallisesta elämästä koukuttivat Oskaria, ja vähitellen hän huomasi, että hyvä elämä on edelleen mahdollista. Oma asunto, arjen rakenteet ja hyvät ihmiset ympärillä ovat apuna muutoksessa.

Oskari on töissä vertaisohjaajana, tykkää käydä pitkillä kävelylenkeillä, käy avannossa, lukee paljon, kirjoittaa ja mietiskelee asioita. Elämän fokus on tiukasti nykyhetkessä, sillä menneisyyden painolastin alle ei ole hyvä musertua.

– Uskon, että jos nykyhetkessä toimii oikein, myös tulevaisuus tapahtuu parhain päin ja tarkoituksenmukaisesti, hän sanoo.

Vuosi sitten Oskari muutti Hoivatien tukiasuntoon ja aloitti Linja 20 -hankkeessa, josta sai tukea arkeen ja tulevaisuuden suunnitteluun.

– Sain ympärilleni rakenteet, jotka tukivat kuntoutumistani. Asuntokin on ihan tavallisessa kerrostalossa eikä paikassa, jossa kaikki muutkin ovat päihdekuntoutujia. Motivaatio muutokseen kasvoi koko ajan, kun sain maistiaisia normielämästä. Vähitellen tuli myös selväksi, että tavallinen hyvä elämä on mahdollista saavuttaa, Oskari sanoo.

Oma asunto kasvatti itsenäisyyden tunnetta, mutta tukiasunnossa apu on silti lähellä. Sekin on mahtavaa, että ympärillä on kaikenlaisia nuoria erilaisista taustoista.

– Jos käyt aamupäivällä korvaushoitoklinikalla ja sitten tulet yksin kotiin, ei uusille ajatuksille itsestä jää kauhean paljon tilaa.

Jotta Oskari alkoi ajatella itsestään uusia ajatuksia, tarvittiin pitkä prosessi. Lähtökohta oli asunto. Iso juttu oli myös Linja 20 -hanke, jossa sai uutta näkökulmaa asioihin. Hanke tarjosi yksilövalmentajan ja Hoivatien kautta Oskari pääsi avopäihdekuntoutukseen. Näiden avulla hän löysi omia voimavarojaan ja sai kavereita ja sisältöä elämäänsä.

Viihteeltä riippuvuuteen

Oskarin päihteiden käyttö alkoi 14-vuotiaana viihdekäytöllä. Koulut tuli kuitenkin käytyä ja lukio suoritettua. Hän aloitti opiskelun ammattikorkeakoulussa, mutta opintojen edetessä stressi aikuisuudesta ja käsittelemättömistä tunteista kasvoi liian suureksi ja päihteet tulivat avuksi.

– Olin käyttänyt päihteitä jännityksen ja ahdistuksen tunteisiin ja huomannut niiden auttavan. Välillä oli pitkiä aikoja, etten käyttänyt, mutta silti taustalla oli opittu tapa käsitellä vaikeita tunteita. Kun stressi lisääntyi, päihteistä tuli kokopäiväinen riippuvuus.

Kun päihteiden käyttö alkoi olla hallitsematonta, Oskari hakeutui hoitoon. Pääongelma oli opioidit, eikä ensimmäinen pitempi kuntoutus tuottanut tulosta. Alkoi tulla vaaratilanteita ja yliannostuksia, ja siihen kohtaan korvaushoito tuntui oikealta ratkaisulta.

 – Olisin halunnut päästä opioideista eroon ilman korvaushoitoa, mutta vielä korvaushoidon aikanakin oli välillä hallitsemattomia aikoja päihteiden kanssa. Korvaushoito pelasti mun elämän, mutta jumiuduin hoitoon ja olen tosi tyytyväinen, että sain sen katkaistua. Korvaushoito voi olla hyvä hoitomuoto jopa loppuelämäksi, mutta minulle se ei ollut sitä.

Oskarin korvaushoidon annosta laskettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten huhtikuussa. Hän odotti bussissa vieroitusoireita ja huomasi, miten ulkoiset ärsykkeet niin kuin auringon valo ja musiikki tuntuivat isommin.

Lokakuun ensimmäinen päivä oli Oskarin ensimmäinen nollapäivä. Lopullinen vieroitus korvaushoidosta tehdään päihdesairaalassa.

– Tuli tosi pahat vieroitusoireet, mutta onnistuin näkemään niillekin merkityksen ja että tämän kautta pääsen tavoitteeseeni.

Päästää irti häpeästä

Vaikeinta oli irti päästäminen. Päihteiden käyttö on kamalaa, mutta se on kuitenkin tuttua kamalaa ja loppuvaiheessa huumeisiin pakeni elämän tyhjyyttä, kun ei ollut enää muutakaan. Pitää tiedostaa, että uuden elämän rakentamiseen menee paljon aikaa ja se vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Uusi tavallinen on pelottavaa.

– Myös häpeästä irti päästäminen on vaikeaa, että pystyy antamaan itselleen uuden mahdollisuuden ja uskoo, että ansaitsee jotakin parempaa.

Omaa kokemusta Oskari on myös vähätellyt, eikä ole pitänyt saavutuksiaan niille kuuluvassa arvossa. Kun ei ole laitostaustaa ja koulutkin on käytynä.

– Stereotyyppiset asenteet vaikuttavat ajatteluun ja käsitykseen omasta itsestä päihdekuntoutujana. Mutta olen käynyt ihan riittävän pohjalla ja menettänyt päihteiden takia monta tärkeää asiaa elämässäni.

Oskari on toiminut vuoden alusta vertaisohjaajana Linja 20:ssä. Hän tuo kehittämistyöhön nuorten, sosiaalialan ulkopuolista asiakasnäkökulma. Hän on mukana kohtaamispaikoissa, vetää ryhmiä ja käy asiakkaiden kanssa kävelyllä tai uimassa. Hän kokee sosiaalialan omakseen ja on hakenut yhteishaussa opiskelemaan sosionomiksi.

– Olen koittanut itseäni muistuttaa, että mihinkään ei ole kiire, vaikka kuluneen vuoden aikana asiat ovat edenneet pikakelauksella. Toisaalta kuntoutumiseni on alkanut jo viisi vuotta sitten, mutta vasta nyt olen ollut valmis muutokseen. Toistoa ja ajatustyöstä tarvitaan paljon ennen kuin muutos on mahdollinen.

Oskarin tukiverkosto on hyvä. Uusia kavereita on löytynyt ja perheeseen on hyvät välit. Hän käy silloin tällöin vertaistukiryhmässä ja saa tarvittaessa apua Hoivatien väeltä.

Päihdeongelmaiset eivät paljon pidä ääntä itsestään. Lyhyessä päihdekatkaisussa ei ehdi saada työkaluja käsitellä päihteiden käytön juurisyitä.

– Näen että kolmen kuukauden laitoshoito ja sen jälkeinen suunniteltu hoitopolku olisi hyvä. Ymmärrän myös realiteetit. Yhteiskunnan sijoitus päihdehoitoon on epävarma, koska lopputuloksesta ei voi koskaan olla varma. Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että panostus kannattaa. Elämän mittaisella matkalla sekä taloudelliset tappiot että inhimillisen kärsimyksen määrä vähenisivät.