Siirry sisältöön
Perhekoti Jokirinteen valttina pysyvät aikuiset
15.08.2022 | 11:39

Marjut ja Pasi Nenonen ovat olleet 23 vuotta perhekotivanhempina Jokirinteellä Torniossa. He ovat tarjonneet perhekotiin sijoitetuille lapsille pysyvät aikuiset ja vakaan, turvallisen arjen.

– Me kuljemme sijaislasten perheitten rinnalla niin kauan kuin tilanne sen vaatii. Tavoitteena on lapsen paluu omaan kotiin mahdollisimman pian, Marjut Nenonen kiteyttää perhekotivanhemman roolin.

Ammatilliset perhekodit sijoittuvat lastensuojelussa perhehoidon ja laitoshoidon väliin. Perhekodissa edellytetään vahvempaa osaamista, joten sinne voi sijoittaa myös erityistä hoitoa tarvitsevia lapsia. Jokirinteellä on kuusi paikkaa ja siellä työskentelee Nenosten lisäksi kaksi ohjaajaa. Kohderyhmänä on 0–17-vuotiaat lapset.

Sijoituksen tarve lähtee yleensä lapsen kodin tilanteesta. Lapsi oireilee kotona, koulussa tai vapaa-ajalla, arkirytmi saattaa puuttua, koulunkäynnissä olla vaikeuksia tai hän ajautuu erilaisiin porukoihin. Perhekotisijoituksella lapsen haitallinen kierre halutaan katkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kunkin lapsen sopivuus perhekotiin mietitään yhdessä lapsen sosiaalityöntekijän kanssa: pystytäänkö Jokirinteellä vastaamaan lapsen tarpeisiin ja sopiiko lapsi jo olemassa olevaan lapsiryhmään.

– Pysyvät aikuiset ja kodinomaisuus ovat perhekodin ehdottomia valtteja, Marjut Nenonen sanoo.

Sitoutuminen työhön kantaa

Marjut ja Pasi Nenosen kolme lasta ovat syntyneet perhekotivanhemmuuden aikana.

– Työ vaatii sitoutuneisuutta koko perheeltä. Myös lapset ovat sitoutuneet siihen, että he jakavat vanhempansa toisten lasten kanssa, Nenoset toteavat.

Jokirinteellä on ollut pitkiä 9–10 vuotta kestäneitä sijoituksia. Pienin taloon tullut oli viikon ikäinen vauva.

– Perhekodissa samat ihmiset ovat paikalla lasten nukkumaan mennessä ja aamulla silmät aukaistessa. Se luo pysyvyyttä ja turvaa lapsen elämään.

Perhekodissa eletään hyvin samanlaista arkea kuin missä tahansa kodissa. Lapset lähtevät aamulla kouluun ja palaavat omaan tahtiinsa iltapäivällä. Yhteiset ruokailut ja yhteiset tekemiset rytmittävät arkea. Jokainen nuori on vuorollaan yhtenä päivänä auttamassa keittiössä ja silloin valmistetaan hänen toiveruokansa.

Vapaa-ajalla nuoret kulkevat harrastuksissaan ja tapaavat kavereitaan. Korona on sotkenut kaikkien perheiden elämää ja Jokirinteelläkin on eletty poikkeusaikaa. Tavallisesti nuoret tapaavat kavereitaan ja ovat yökylässä toistensa luona.

– Sijoitukset ovat usein niin pitkiä, että tunnemme lapsen kaveripiirin.

Joka viikko kokoontuu perheparlamentti, jossa lapset toimivat puheenjohtajana ja sihteerinä. Lapset sekä aikuiset kertovat kuulumisensa ja yhdessä suunnittelevat toiveidensa mukaisen viikko-ohjelman sekä ruokalistan.

Viikottain kokoontuu myös ART-ryhmä, jossa lasten kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja vihan hallintaa sekä ratkotaan moraalisia dilemmoja kehittäen moraalista päättelykykyä ja harkintaa tulevia tilanteita varten.

Kasvatuskumppanuutta

Perhekotivanhempien kasvatuskumppaneina toimivat sijoitettujen lasten vanhemmat, joiden kanssa pidetään yhteyttä viikoittain. Perhetyön menetelmänä on Lapset puheeksi -keskustelu ja tavoitteena on vanhemmuuden tukeminen. 

– Myös Family ART -harjoitusmenetelmä on ollut käytössä perheissä, joissa vanhemmat ja muut sisarukset ovat olleet halukkaita auttamaan omalta osaltaan perhettään selviytymään paremmin tulevasta arjesta, Pasi Nenonen kertoo.

Perhekodin työntekijät ovat kouluttautuneet moninaisiin menetelmiin ja hallitsevat niiden käytön työssään kuten dialoginen ohjaus, Avekki, Beardsleen -perheinterventio ja vanhemmuuden roolikartta.

Jokirinteen toiminta käynnistyi Lapsi Lapissa -hankkeessa vuonna 1999. Hankkeen tavoitteena oli kehittää lastensuojelun palveluita Lapissa, jotta pohjoisen lapsille löytyisi sijaishuoltoa omasta maakunnasta. Kun sijoitetut lapset tulivat läheltä omaa kotiaan, hänen ei tarvinnut luopua omista verkostoistaan, päiväkodista, koulusta tai harrastuksista. Aluksi sijoitetut lapset tulivat paljolti Tornion ja Haaparannan alueelta, mutta nyt alue on laajentunut pohjoisemmaksi.

– Tornion alueella on hyvät mahdollisuudet toisen asteen koulutukseen, joten lapsen elämää voi suunnitella pitemmällä tähtäimellä. Sijoituspaikkaa ei tarvitse vaihtaa, kun lapsi lähtee opiskelemaan, Marjut Nenonen huomauttaa.